Minulla oli isä kun olin pieni,
nopeasti se kuitenkin katosi elämästäni.
Nyt asun naisen ja miehen kanssa,
mutta eivät he ole vanhampiani.
He antavat vain yö sijan,
päivittäin kuulen kuinka nainen sanoo:
"lasken päiviä että hän lähtee".
Mutta minne menisin ?
Koulu on kesken,
en saa töitä.
En omista vanhempia jotka
olisivat tukena.
Vaan haukkuvat päivittäin
kuinka läskiltä näytän
isoissa huppareissani.
Anteeksi jos en ole malli,
en edes haluaisi olla,
mutta en ole läskikään
ja tiedän sen itsekkin.
Turha kerjätä sääliä,
kukaan ei voi
korvata menetettyä nuoruutta,
poistaa kipua mitä he minulle
ovat tuottaneet
tai antaa rakastavia vanhempia,
joita olisin tarvinnut.
Enemmän kuin mitään muuta.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
