Suolaisen hien
vieläkin maistan,
Heinäpaalin painon
hauikseni muistaa,
ja malttamattomuuden
-sinun silmiesi lämmön
Sinne palaan,
ajatukseni vie,
luo pellon ja vehreyden
jonka kauneus
henkäyksenkin salpaa
Tuo mieleni silmiini
työntäyteiset päivät,
kuulen lehmien ammunnan
kunnes aurinko värjää metsän
Ja puiden latvat hehkuvat
niinkuin minun sydämeni
ja levoton mieleni siirtyy jo
pellon reunalle
-sinun huulillesi
Se oli minun
ensirakkauteni aikaa
näyttämönään pelto ja se
aurinkoinen,loputon
entisaikojen kesä
Minä, tässä hymyillen
muistelen peltoa ja
rakkautta
Ja elän niitä yhä edelleen
-pellollani rakkauteni kanssa
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Runosi kesän lämpöön sekoittuu soljuvasti ihanaa muistojen sydänlämpöä.
Tosi Hieno.
Ensirakkauttaan ei unohda koskaan.
Kaikki siihen liittyvät paikat, tuoksut, ym
muistaa kirkkaasti.
Ja silmät suljettuina elää muistot uudelleen,
saa lohtua, kaipaa haikeudella, itkienkin.
Mutta pääosassa Rakkaus, Kiitollisuus.
Runo kertoo tästä kaikesta lämmöllä.
Tämä runosi tuo omia muistoja mieleeni, kuinka aamusta iltaan myöhään oltiin heinäpellolla, kasattiin paaleja lavoille, se tuoksu ja kesän yöttömät yöt..
Runo täynnä kesänlämpöä ja romantiikkaa! Ihana!
Hyvää syntymäpäivää :-)
Hieno kesäinen tunnelma runossasi, tarinamaisuus ja muistot eilisestä saavat varmasti jokaisen tunteellisiksi. Toivon että jatkat kirjoittamista koska uskon että jokainen lukija nauttii tämänlaisesta tekstistä!
Kauniin herkkää,pidän.
Hienosti kerrottuna kesäistä maalaisromantiikkaa. Tästä tulee väkisinkin tunnelma kuin vanhoissa Suomi-Filmeissä ja en tarkoita sillä mitään pahaa vaan päinvastoin.. Tähän runoon istuu tuo lähes valokuvan tarkka kerronta.