Kauas huokaa aika
hämärtyy raja
tummenee viiva veteen
Kuulen taivaan vaikka
kätesi jälki katoaa kädestäni
niin hiljaa poistuu rakkautesi
kosketus sisältäni
Kuulen silti taivaan
ja piirrän uuden viivan veteen
On aika luopua
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Koskettaa.
Surullistahan tämä. Mihin ihmeen "ajan pohjattomaan kaivoon" kaikki lopulta katoaa. Tai toivottavasti ei sittenkään. Ehkä kaikki kuitenkin säilyy "jossain"
Oi, tämä on kaunis ja koskettava. Luin, pysähdyin, luin uudestaan ja liikutuin kyyneliin. Tykästyin!
Nyyhkäisin luettuani, nyyhkäisy puristui syvältä..
Vaikka koen runosi ennenkaikkea kauniiksi, on siinä niin paljon riipivää kipuakin.
Suruvoittoista tuskaa, kuitenkin myös tyyntä rauhaa.
(Minä olen itkuherkkä nainen...)
Haikeankaunis koskettava runo.
koskettavan kaunista..
Todella Kaunis,
Herkkä ja Koskettava runo.
Vaikuttava.
...runoaarteistooni tallennan.
Herkkä, hyvä runo
Erittäin haikea ja kaunis runo. Tunnelma on upean särkyvä runossasi. Pidän kovasti.