Järven rannalla, tuijottaen veden pintaa
laskien pikkukaloja
ja kuunnellen aaltojen maltillista liplatusta vasten laituria, yksi kerrallaan,
lokkien leikkiessä hornetteja.
Ja toivon olevani joku muu
joku maltillinen rauhasielu
joku aivoton kaunotar
joka ei perusta hänen tantruumimantrastaan
tai sen toisen miehen äänettömästä katoamisesta.
Kuvitellen voivansa kaivaa sydämensä rinnastaan
pala kerrallaan
ja laittavansa sen talteen niitä hetkiä varten,
kun voi olla onnellinen
eikä toivo murhaavansa miestä,
jolla on muurahaisen naama
tai sitä etelän toivoa, joka kuoli lähtiessään.
Eikä sieluni kuulu minulle.
Se kuuluu kosmokseen tai sille sen vastakappaleelle, jota en tapaa.
Enkä ala leikkiä positiivista, kun rinta on sadetta täynnä ja silmät kastematojen ruokaa.
Sen tehköön joku muu jonain aurinkoisena päivänä
ja kertokoon pääskysten näennäisestä ilosta ja hahtuvapilvien viesteistä
sanoista jotka piirtyvät ilmaan ja
äänistä ilman alkuperää, hädin tuskin kuuluen
siitä joka tavaa "r-a-k-a-s" ja siitä,
joka kuiskaa hellästi "nuku"
sillä minä käännän kylkeni kohti uutta päivää ruosteessa
enkä silmiäni raota.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
