Kuurankukka

Rakkaus on kaunis kuin kuurankukka,
makea kuin hunaja,
yhtä myrskyinen kuin meri.
Se polttaa sisältä,
niinkuin liekki väkevin.
Se on voimakas,
tunnetason voimallisin tunne.

Mietin,
miten petollinen onkaan rakkaus.
Se tulee kauniina,
kuin ensilumi:
se on herkkää ja ihanaa.
Ja katkerasti se päättyvi,
mikäli toinen eksyy tieltä,
siltä polulta rakkauden.

Riipii tuo tuska sisälläni,
kuin paahde polttavan auringon,
tai hyisen Siperian.
Miten pukisinkaan sanoiksi sen,
millainen sirkus sisälläni myllertää.

En jaksaisi,
en niin millään jaksaisi,
tätä polkua tuskaisaa.
Mutta jos eksyn,
menetän pienimmänkin mahdollisuuden,
kokea ehkä vielä unenlailla,
kuinka sinä olet vain minun ja minä sinun.

Voi olispa niin,
kuin oliskin niin...
Niin kukka kuuran varistais lehtensä lumesta ja antais valon vihdoin voittaa pimeyden.
Siellä olis paratiisi suloinen.

Rakkauden merkein,
herkkä ruusutarha.