Olipa kerran pieni prinsessa,
joka oli niin kovin haikea.
Omaa prinssiä kaipaili,
unissaan hän haikaili.
Kerran muuan prinssi,
etsi rakkauttaan.
Omakseen neidon,
nuoren haluaa.
Prinsessa kuuli uutisen,
riens’ prinssin luo kiiruusti.
Kertoi murheet, huolensa,
sai prinssin rinnalleen komean.
Prinsessa oli onnellinen,
meni prinssin kanssa kihloihin,
tulevaisuus yhteinen ihana,
on jo pian ovella.
Lapsiakin he hankkivat,
pieniä punaposkia.
Leikkivät he yhdessä kentällä,
vailla murheita turhia.
Prinsessasta tuli kuningatar,
prinssistä palatsin rakkauden kuningas.
Yhdessä he varttuivat,
vanhoiksi ja viisaiksi karttuivat.
Tää on tarina rakkauden,
vailla huolta murheita,
loppu on aina onnellinen,
niin kuin prinsessan ja prinssinkin.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Suloisen kaunis satumainen runo!
Kaunis runosi, puettuna satumaiseen asuun. Pidän tästä tyylistäsi! Joskus elämässäkin voi käydä näin. Löytävät prinssi ja prinsessa toisensa. Elämässä voi olla vaikeuksia, mutta rakkautta ne eivät sammuta.