Runoilija haikeinterveisin

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 23.3.2011

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Sivelit pitkää tukkaani, kullan ruskeaa. Vannotit, että minua rakastat. Silti lähdit. Aina annoit ymmärtää, sanoit, lupasit, aina me yhdessä oltaisiin, sormeen sormuksen kultaisen pujotit. Enää ei ole mitään, kaikki painettu laatikkoon, kirjekuoriin, unohdukseen, voi kun voisin unohtaa.


Kiitos kovasti kaikille arvostelijoille! :) otan kommenttia ilomielin vastaan, kriittistäkin :>
 

Katson pilviä,
noit yön saattelemia tummia hattaroita.
Tummanpuhuvia puita.
Mikä onkaan se pelko tuon pimeyden?
Miksi pelätä?
Ei yö ole pahempi kuin päiväkään.
Vaik' kuu;
se romanttinen valon saattaja siellä kelmeenä hohtaapi auringon valoa.
Pieni häivähdys valoa,
sen tietää tosta alkukesän muuten kirkkaasta taivaasta.
Miksi pitää olla valoa?
Siksi että näkisimme,
vaikka useat aistit ovatkin voimakkaammillaan pimeällä.

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

aivan..

 

Käyttäjän kaikki runot