Sinä. Sinun. Sinua. Sinuna. Sinuksi. Sinussa. Sinusta. Sinuun. Sinulla. Sinulta. Sinulle.
Sinutta.
Ilmenit minulle kaikkein eniten abessiivina, ilman jotain ja without, utan, sans, ohne. Kaikkein helpoiten luin sinua muistisääntönä riveillä ja rivien välistä, kaatuvalla käsialalla kirjoitettuna, musteläikkinä sivunumeroilla. Sinutta.
Poskiesi iho on pehmeä eikä lähempääkään niistä löydy arpia, toisin kuin minulla mutta minä tappelenkin vastaan ja sinä vaikenet. ”Näin on meille helpompi” etkä koskaan vieraile happikoneissa, toisin kuin minä mutta en kai oppinutkaan.
Olet kauniimpana kuin kukaan muu enkä tarvitse silmiä, sinulla on kai magneettihuulet tai miksi muuten suutelisin sinua mieluummin kuin omaa peilikuvaani lauantaina vessanpeilissä ja värisisin mielihyvästä, hirveän usein en kuitenkaan riisuudu ja työnnä solisluita näkyviin. Kylpyhuoneen ovi kiinni ja pyörryksiin, älä vedä samppanjaa alas tai saat nuolla sen kynnykseltä ja puren huultasi kun hyllyt tulee varpaille.
Näin helposti ei kuitenkaan sinua saa, sinä tunnet ihmisiä ja minä vain väistelen, olet niin kovin erilainen enkä tiedä missä tapauksissa täydentäminen on tarpeellista. Sinulla on joku ja minä vain väistelen. Otat sen peiton alle ja minä vain väistelen, kuulen kuinka vedät ilmaa sisääsi ja kehräät ja niitä ääniä minä vain väistelen. Otat sen iholle ja minä vain väistelen.
Minulla on silmää kauneudelle. Minulla on silmää sinulle. Sinuun. Katselen reaktioitasi nikotiinin täyttäessä verisuonesi, hermostunut nauru ja saisit minulta mitä vaan jos et nauraisi minulle, viisitoista kilometriä metsätiellä ja vaikka takiasi sinne ja takaisin enkä lentäisi pois vain kokeakseni.
Ja kai kaikkein kauneinta lopulta on vain seurata sivusta, kun sinä saat vuosituhannen hyttyssuudelmia.
Ja kai kaikkein kauneinta lopulta on vain nauraa muovitähtiin sitä kun sinä saat vuosituhannen hyttyssuudelmia.
Ja kai kaikkein kauneinta lopulta on vain nousta ylös ja hiipiä pois kun sinä saat vuosituhannen hyttyssuudelmia.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
