Like a waterfall in slow motion .

Runoilija DistantSamantha

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 14.2.2005

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-





Minä olen yksinäinen, asuntoni tietää sen, seuranani on keittiö ja puhetulva eteisen. Pidän kiinni ikkunoista, kesällä on pölyistä. Pöly nousee kadusta, ryömii pitkin seiniä.
Toivon tänne ilmastoinnin, toivon tänne viileyttä. Toivon kattohuoneiston ja läikähdyksen ihmistä.
Minä olen pöytäseuraa itselleni - myönnetään, lappuliisat töistä lähtee, tämä taas ei minnekään.
Istun tässä ikkunalla parkkipaikkaa tarkkaillen. Istun koko illan poikki, kenellekään puhu en.
 

Elintoiminnoista jäljellä
vain ne pakolliset,
ne jotka jäävät silloinkin
kun kaikki muu putoaa pois.

Voi olla vaikeaa mutta olkoon,
haluan kuitenkin herätä
sitten siihen aamuun
jossa en jalkojen osuessa lattiaan
paina yhtään mitään.

Ne näkee
kyllä tuolla vastapäisessä asunnossa
että mikä tässä nyt oikein on vinossa
ja että minua hävettää,
ne laittaa
verhot kiinni kuten minäkin tekisin
jos voisin.

Ei maistu miltään mutta onneksi
aina huomenna kaikki on hyvin
ja ohi jo.

Selite: 
(Like a map with no ocean)
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot