Saan päättää monelta nousen
ikkunalaudalle nähdäkseni pilviä piirrettävän
kerrostaloin ylös saakka,
en ole melkein sokea vaan
se joka keksii itse missä on
tällä kertaa, tosiaan.
Kuuntelen ilmaa,
sitä mikä tulee melun jälkeen
kuulostaen ajalta joka
ei koske enää mutta
juoksee kyynelkanaviin,
rauhansanoma.
Mahdollisia
Olisi niin paljon
eikä tällä kertaa edes kiire
vaan pysyvästi
asun kiinni ajatukseen,
siihen jossa
epäröinti kumoutuu.
Aamuöisin kuulen
kolibrien laulavan
napani takaa,
minä elän
Selite:
I return to the only place that I've ever felt like I belong. Oma koti, nyt.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
En vielä täysin ymmärtänyt miksi, mutta pidän tästä vaikka parempaa erittelyä varten tarvinkin useampia lukukertoja.
En vielä täysin ymmärtänyt miksi, mutta pidän tästä vaikka parempaa erittelyä varten tarvinkin useampia lukukertoja.