En osu kadulla niihin
jotka menevät sinne mistä minä tulen,
en vaikka kuinka toivoisin.
Laulan huulieni sisäpuolelle
kovia sanoja,
niitä huudetaan eteisissä
jotta muistettaisiin rakastaa.
Ja kun ne huutaa
niin joku ottaa aina syliin.
Haluaisin uuden kodin
mutta enhän ole koskaan oikeasti
ollut täälläkään, ainoastaan
viettänyt sumusilmin aamupäiviä,
juhlinut yöllä vain yhteen
vieraiden tanssiessa päät kiinni kattolamppuun.
Laitan kesäkengät jalkaan
ja leikin odottavani kotiintulijaa.
Lakkasin etsimästä sinua
vasta ihan äskettäin,
silloin kun oli jo kauniimpaa
olla löytämättä
ja upota peittoihin ja tyynyihin
ja hiekkadyyneihin ja aamuaurinkoon
kuin elää yksin ollakseen toiveikas.
Päiväunistani
erotan yhä sinuja,
lehmuksilla vain on tapana vaihtaa kasvupaikkaa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi