Vaan rampauttaa pysyvästi .

Runoilija DistantSamantha

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 14.2.2005

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-





Minä olen yksinäinen, asuntoni tietää sen, seuranani on keittiö ja puhetulva eteisen. Pidän kiinni ikkunoista, kesällä on pölyistä. Pöly nousee kadusta, ryömii pitkin seiniä.
Toivon tänne ilmastoinnin, toivon tänne viileyttä. Toivon kattohuoneiston ja läikähdyksen ihmistä.
Minä olen pöytäseuraa itselleni - myönnetään, lappuliisat töistä lähtee, tämä taas ei minnekään.
Istun tässä ikkunalla parkkipaikkaa tarkkaillen. Istun koko illan poikki, kenellekään puhu en.
 

En osu kadulla niihin
jotka menevät sinne mistä minä tulen,
en vaikka kuinka toivoisin.
Laulan huulieni sisäpuolelle
kovia sanoja,
niitä huudetaan eteisissä
jotta muistettaisiin rakastaa.

Ja kun ne huutaa
niin joku ottaa aina syliin.

Haluaisin uuden kodin
mutta enhän ole koskaan oikeasti
ollut täälläkään, ainoastaan
viettänyt sumusilmin aamupäiviä,
juhlinut yöllä vain yhteen
vieraiden tanssiessa päät kiinni kattolamppuun.

Laitan kesäkengät jalkaan
ja leikin odottavani kotiintulijaa.

Lakkasin etsimästä sinua
vasta ihan äskettäin,
silloin kun oli jo kauniimpaa
olla löytämättä
ja upota peittoihin ja tyynyihin
ja hiekkadyyneihin ja aamuaurinkoon
kuin elää yksin ollakseen toiveikas.

Päiväunistani
erotan yhä sinuja,
lehmuksilla vain on tapana vaihtaa kasvupaikkaa.

Selite: 
Ja sitten minä aloin polttaa crackit sotkuhiuksisena, </ br> minussa ja elokuvissa on se ero että elokuvissa joku tulee aina kotiin ja kuulee kun pyytää viemään pois.
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot