Rakkauden haamu

Mä olen tässä, sun lähelläs,
mut sä et huomaakaan.
Hipaisen sun kättä, käännyt pois,
et sano sanaakaan.
Puet kengät jalkaan
ja kohta ovi käy.
Pian puolen yön ohi kello on,
eikä sua vielä näy.

Mä taidan olla näkymätön,
pelkkää ilmaa vaan.
Tai ehkei mua sittenkään
oo olemassakaan?
Jos mä oon se haamu,
joka kiusaa vielä sua,
vaikka sä et enää
ehkä ollenkaan muista mua.

Istut keittiössä, juot kahvia,
käännät lehden sivuja.
Mä istun sua vastapäätä, huokaisen,
kerään onnen siruja.
Sä katsot mua silmiin,
vaikket mua siinä nää.
Et tunne mua, ja huomaan,
etten enää itsekään.

Mä taidan olla näkymätön...

Mä oon se rakkauden haamu,
joka ei osaa irrottaa,
kun oma kulta kaipaa
jotain paljon parempaa.

Mä taidan olla näkymätön...