Olit minulle jotakin epätodellista,
jotakin jota ei voi saavuttaa.
Synkkinä päivinä jotain
joka sai minut hymyilemään.
Iloisina päivinä jotain
joka sai minut tanssimaan,
laulamaan ja leijumaan.
Tavallisena päivänä sinun näkemisesi
oli jotain joka teki päivästä
vain maailman parhaan.
Yhteisistä hetkistä iltaisin haaveilin.
Kuinka sinulle suklaata ja kukkia kantaisin.
Sinä minulle suukon kiitokseksi.
Toisemme tekisimme onnellisiksi.
Todellisuuden kokoajan tiedostin.
Ei toisen omaa niin haluta saa.
Joku siinä loukkaantuu
jos alkaa tunteistaan puhumaan,
joskus vaikeneminen on kultaa.
Minä tei tempun katoamisen.
Nopeasti ja vähin äänin tein sen.
Tiesin,
että nää sinua enää en ollenkaan.
Joskus niin on helpompaa.
Usein kuitenkin katsettasi kaipaan.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi