Kuu käy kulkuaan,
yli taivaan rajamaan.
Vääjäämättä yö kulkee kuolemaan,
vetää viimeisiä henkosiaan.
Suoja pimeyden on poissa,
Varjot kasvaa vuorostaan.
Menneen voisi unohtaa.
Pelko nurkkia koristaa,
yön lapsi olen maan.
Yllä kaiken meri saa
kuiskia varjot piiloistaan.
Syvään kuoloon tipahtaa,
jos rakkaan tekee kaipuustaan.
Selite:
Ei ole millään muotoa muokattu kirjoittamisen jälkeen, ei myöskään tarkkaa tietoa milloin tämän on kirjoitettu. Joskus viime syksynä kuitenkin.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kauniinsynkkää, upeaa tekstiä.
En itse osaa riimirunoilla mutta tyylisi tekee vaikutuksen.
Pidän tästä. :)