Kotiin palannut
Vedenpaine kasvaa..pinta nousee uhkaavasti täyttäen koko ajan enemmän alaa..
Kun pato murtuu voimat pääsevät valloilleen, sekunneissa alkaa tapahtua sitä joka tunneilta tuntuu.
Hävitys on kamalaa, alleen se hautaa.. Et ole minulle enää olemassa, rakkaudellasi minua pelastamassa.
Olen hukkumaisillani kunnes huomaan että osaan uida..
Virran voimalle en voi mitään vaan ajelehdin kohti..
Kunnes jonain päivänä pääsen rantaan rakkauden jäljet kehossani.
Lopen uupuneena, kotiin palanneena.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Surumielinen toivoa antava runo.
Tunnetta täynnä, halua olla himottu rakastettu