On tuskaa taas tulvillaan
kun kyyneleet vierii virtanaan
Ei kipua pelkkää vaanivaa
vaan surua, pelkoa haavoittavaa
Tiennyt hän ei mitään vastaavaa
kun eli aina vaan suurinta unelmaa
On nyt jää alla petollinen
kun pato alkaa murenemaan
ei kestä tuulta huomiselta, ei sadetta eiliseltä
Ei varmuutta vapaudeta, ei kipua kivettyneeltä
Ei ehtoa eiliseltä, haavaa haukkuvalta
Vaan huolta huomisesta,
valoa varkaalta varastettua
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
