Alla Nukkuvan Auringon

Piikkipensaiden läpi kahlasin
taiteilin läpi ristitulien
luokse polun sotaisen
(vuoksi kuolleen unelman)

Valosta varjoon ja takaisin
tein kai matkan liian aikaisin
silti pelkää enää en

"Eksyin matkalla aurinkoon
En tiennyt enää missä koti on
valovuosien päässä kuolemasta
jouduin ojasta alikkoon"

Läpi karhulampien, voittoisan retken
tapoin turhaan pojan polvihousuisen
sitä silti kadu en

Näin päivittäin kuoleman
ympärilläni yhä tappaen
näin haavoitetut lapset sotien
ryhmässä peläten

"Eksyin matkalla aurinkoon
En tiennyt enää missä koti on
valovuosien päässä kuolemasta
jouduin ojasta alikkoon"

"Tunteeni kuolleet haudataan
tuonne vuolaan virran taa
pesen synnit, kuoleman
minut vielä tappakaa"

Varjoissa yhä itkien
tunnen tuskan, katuen
vielä alla nukkuvan auringon
muistoissani sodan arvet unelmien

"Eksyin matkalla aurinkoon
En tiennyt enää missä koti on
valovuosien päässä kuolemasta
jouduin ojasta alikkoon"

"Tunteeni kuolleet haudataan
tuonne vuolaan virran taa
pesen synnit, kuoleman
minut vielä tappakaa"