Olen miettinyt
palavaa pensasta
ravistelevaa tulta
suonissani
en haluaisi
vaientaa yhtäkään
värisevää sävyä
yhtään kirkaisua
ainoastaan puhua
ja
kuunnella herkkyyteni
tuottamaa kuvitelmaa
-
puhu minulle,
luovuus
pyyhi surut silmistäni
nostata sellainen
tuuli, joka vie
kaipuuni mennessään
ja tuo
pyhä
henkesi tullessaan
aika ja paikka
johon juurtua
-
sellainen henki, joka
sytyttää toiveeni
maiseman jokaisen
pisteen vauhkoontua
taivaani esikartanoissa
ennekuin ne ilmestyvät
hulmuavine hameineen
tai
suusta suudelmaan
kosketuksin
lataamaan
sähköistynyttä kehoani
-
sen hehkun saa
jo syntymässään
ihmisen kokoinen
ja näköinen
taivaallisuus
on meissä
jokainen kosketettu
tuntee tarpeen tulla
hyväillyksi
jokaisen nälkäisen
huulen kosketus
saa rosoisen
himontunteensa
tunnetko miten
ihmiseen pinnoitettu
autuus avautuu
ja muuttuu antautuvaisuudeksi
-
olivatko
epäjumalat orjuuttaneet
palvelijansa,
miksi intohimo ja hellyys
muotoutuvat
omantunnon kidutukseksi
miksi kukaan haluaisi
riistää nautintonsa,
miten kielet
koukuttuvat sormien ympärille
ja se kosketus kaulaan
saa
ajatuksen pois tästä maailmasta
-
olinko kohtaloni vanki
henkisessä sokeudessani
vai
olisiko kaikki
jumalani valitsemaa
kykyä ajaa takaa
uskottomuutensa jälkeä
tapaa jolla
jokainen voisi
rikkoa kohtalonsa
eihän sieluun asti
särisevä musiikki
tai
pehmeä pinta
voi rikkoa
yhtään isompaa kuviota
maailmasta
minua, joka
rakastan voimasointuja
(usvaa vetten päällä),
hallusinaationi
tihkuvaa pimeää
iloni valaisemassa vyöhykkeessä
-
sitä salaista tulta,
niitä kirkkaita silmiä
liekehtiviä poskia,
jotka
vaipuvat transsiin
tunteakseen nimensä
sallimuksen äänen,
joka elämän juonena
korostaa
sokaistuneen aistimuksensa
-
ihmisen elämä
keinuu ja keikkuu
epäjärjestyksen ja
loistonsa välissä
miten sen kauneuden
antaa imeytyä
alastomuuden
naamioiman rytmin
sykkiä
pyörryttävänä uteliaisuutena
kaiken porautua sieluun
ja
tuntea kuolevansa,
jos
ei saisi koskettaa
tai tuntea mitä äänen
toisella puolella voi olla
-
kaikessa on värähtelyä
onnen aavistuksesta
haluun
voimistuvine
variaatioineen
kaulasta ääniaukkoon
pienen pieniä
hehkuja ja räjähdyksiä
ollaksemme ihon pintaa
ja energiaa
mielihyvällemme
-
asenteesta se aina lähtee
pujota se sormeesi
ja
tunnet aina rakkautta
kuulemistasi sydämen lyönneistä
ettei sinulta oikeastaan mitään puutu
palavaa pensasta
ravistelevaa tulta
suonissani
en haluaisi
vaientaa yhtäkään
värisevää sävyä
yhtään kirkaisua
ainoastaan puhua
ja
kuunnella herkkyyteni
tuottamaa kuvitelmaa
-
puhu minulle,
luovuus
pyyhi surut silmistäni
nostata sellainen
tuuli, joka vie
kaipuuni mennessään
ja tuo
pyhä
henkesi tullessaan
aika ja paikka
johon juurtua
-
sellainen henki, joka
sytyttää toiveeni
maiseman jokaisen
pisteen vauhkoontua
taivaani esikartanoissa
ennekuin ne ilmestyvät
hulmuavine hameineen
tai
suusta suudelmaan
kosketuksin
lataamaan
sähköistynyttä kehoani
-
sen hehkun saa
jo syntymässään
ihmisen kokoinen
ja näköinen
taivaallisuus
on meissä
jokainen kosketettu
tuntee tarpeen tulla
hyväillyksi
jokaisen nälkäisen
huulen kosketus
saa rosoisen
himontunteensa
tunnetko miten
ihmiseen pinnoitettu
autuus avautuu
ja muuttuu antautuvaisuudeksi
-
olivatko
epäjumalat orjuuttaneet
palvelijansa,
miksi intohimo ja hellyys
muotoutuvat
omantunnon kidutukseksi
miksi kukaan haluaisi
riistää nautintonsa,
miten kielet
koukuttuvat sormien ympärille
ja se kosketus kaulaan
saa
ajatuksen pois tästä maailmasta
-
olinko kohtaloni vanki
henkisessä sokeudessani
vai
olisiko kaikki
jumalani valitsemaa
kykyä ajaa takaa
uskottomuutensa jälkeä
tapaa jolla
jokainen voisi
rikkoa kohtalonsa
eihän sieluun asti
särisevä musiikki
tai
pehmeä pinta
voi rikkoa
yhtään isompaa kuviota
maailmasta
minua, joka
rakastan voimasointuja
(usvaa vetten päällä),
hallusinaationi
tihkuvaa pimeää
iloni valaisemassa vyöhykkeessä
-
sitä salaista tulta,
niitä kirkkaita silmiä
liekehtiviä poskia,
jotka
vaipuvat transsiin
tunteakseen nimensä
sallimuksen äänen,
joka elämän juonena
korostaa
sokaistuneen aistimuksensa
-
ihmisen elämä
keinuu ja keikkuu
epäjärjestyksen ja
loistonsa välissä
miten sen kauneuden
antaa imeytyä
alastomuuden
naamioiman rytmin
sykkiä
pyörryttävänä uteliaisuutena
kaiken porautua sieluun
ja
tuntea kuolevansa,
jos
ei saisi koskettaa
tai tuntea mitä äänen
toisella puolella voi olla
-
kaikessa on värähtelyä
onnen aavistuksesta
haluun
voimistuvine
variaatioineen
kaulasta ääniaukkoon
pienen pieniä
hehkuja ja räjähdyksiä
ollaksemme ihon pintaa
ja energiaa
mielihyvällemme
-
asenteesta se aina lähtee
pujota se sormeesi
ja
tunnet aina rakkautta
kuulemistasi sydämen lyönneistä
ettei sinulta oikeastaan mitään puutu
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=IbW5K2F1N28
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut