Dear God

Runoilija New England

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen sydan-raamit"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M998,312C984,152,870,35,728,35C633,35,546,86,497,168C449,85,366,35,272,35C130,35,16,152,2,312C1,319-4,357,10,418C31,506,79,585,149,649L497,965L851,649C921,585,969,506,990,418C1004,357,999,319,998,312zM952,409C933,489,890,562,826,620L497,913L174,620C110,562,67,489,48,409C34,351,40,319,40,318V317C52,176,150,74,272,74C362,74,442,129,479,218L497,260L515,218C552,130,635,74,728,74C850,74,948,176,960,318C960,319,966,351,952,409z"/></svg></span> New England kuva
mies
Julkaistu:
672
Liittynyt: 14.10.2011
Viimeksi paikalla: 25.12.2024 19:09

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

“Love is the longing for the half of ourselves we have lost.”  



Vuodet

Niin se
ihmistäkin liikuttava 
hetki saapui,
sydämen pulssi
laskiessaan vuosiaan

jotain mitä
ilman ei voi kuulla
itseään, 
hiljaisuutta

täyttäessään
omaa mittaansa,
antaessaan maansa murheiden
vielä odottaa

seistessään omilla jaloillaan
ja katsoessaan 
lumen peittämiä
jykeviä kuusia

elämänsä lankaa
silmissään
ja vaikka
hän hukkuisi
tähän kauneuteen 

hän lähtisi
hymyillen ja 
elämän maku kielellään

ollen osa samaa unelmaa
samaa 
hiljaisuutta ja rakkautta tulvillaan



Näistä sanoista on tahdikkuus kaukana

Olet kehosi varjo, silmäni liikkumaton
mutta putoat pimeästä valoosi
ja nyt nimesi on tavoittamaton taivaanranta,
josta muovaat ruumiisi

himoitsemasi kaukaisuutesi

olemalla uusi aika
uusi sisältö ja sen rosoiset ääriviivat

hetki jolloin tiedät muuttuneesi arvoitukseksi

enemmän kuin muistojesi haamu

mielikuvitelmaa jostain toisesta

ja miten se epätodellisuus antaa todellisuuden

tulevan rakkauden, joka läikähtää valoisaan nimeesi



Huojuva heinä

Elämän jos
antaa pantiksi,
miten sen
osaisi lunastaa
 
miten se
monen
vuosikymmenen
vaiteliaisuus
muuttuu ääneksi
 
miten kaksi
osaakin hengittää
samaan tahtiin,
tuntea elämän
virtaavan sisään ja
ulos
 
miten vuodet ovat
sitä muokanneet,
saaneet suunnistamaan
vaistojensa varassa
 
säteillä me
tason kielekkeellä
saamatta kosketusetäisyyttä
mihinkään
 
pelkääkö
se onnentunnetta,
koska tietää
sen
muuttuvan hyvästeiksi
 
kiihkon,
hellyyden
 
kaiken sen
rakkauden joka
on tehty toisillensa
 
silti se
hyökyy maailmaan
 
vaikka ihminen kulkee
ajassa kohti
tuntematonta
 
vaikka iho kuoriutuu
kerros kerrokselta
 
se tuntee rakkauden
kaipuumme,
ja niin siitä
versoo elämä,
huojuva heinä
 
sellainen hetkessä
siintävä välähdys,
joka ohimenevässä
tunteessaan
on onnellinen
 
jos vain sinä tulisit



Joka päivä ja joka ikinen yö
 
 Siinä lyhyesti elon retki
 ja summa viisauden ja määrä maan.
 
 Elämän, vapauden se ansaitsevi,
 ken itselleen ne kiistää joka hetki.
 
 Hän läsnä, rakkaus,
 käy vankkumatta täällä vaarain tiellä.
 
 Puhtaampi on tuskani kuin riemuni,
 kirkkaamat pilvet ja vihreys maan.
 
 Elämä, opeta minua onneni mennen
 syvemmin sinua rakastamaan.
 
 Hän tulee taas, te ilon tunsitteko
 niinkuin aalto.
 Se tuli hänen askeleitaan ennen
 
 Kipinä kirkkain, tuli pyhä
 kuin tähti tiellään pyhiinvaeltajan.
 Kun katkee, kirpoo kahleet kaiken,
 ajan,
 
 Sä loista aina, palat yössä yhä;
 
 RAKKAUS
 
 katseessa syvä.



Vastakohtaisuuksia

Kovuudelle on monta määritelmää
Pehmeys, onnen myötäjäinen
äänesi painolla
rakastan


Round and round

Olen kulkenut
ympyrää
silmät sidottuina

yksikään kierros
ei merkitse mitään

elämän sietämätön
totuus

luulen olevani
piilossa ja
kaikki onkin
läpinäkyvää

mutta ne silmät
eivät sitomattominakaan
näe tekojen ääreen

läpinäkyvän valheen
läpi

tottelevat vain käskyjä
ja säilyttävät kunniansa

huolettoman vastuuttomuuden
tunteen

ja karuselli vaan pyörii



Perhoskesä

Olen lentänyt
ja etsinyt
tehdessäni mielikuvistani
päivän ja
odottanut sitä
mikä koskaan ei tule

yötä joka olisi
epätodellisen vastakohta
kuorien todellisuuden
esiin

eksyttäisi epätoivon
kaukaisten ääreen

hämmennys on
hänen nimensä,
se jota kieli ei
satuta

kuiskaus ei sytytä,
ainoastaan aistit
heräävät naamioiden
takaa

ne jotka ovat himon
ja rakkauden väliin
kätkeytyneet,
harhailevaan huokaukseen
paenneet

vuodenajat taipuvat
päivästä iltaan
keväästä kesään
kertoen salaisuuksiaan

kalpeiden kasvojen ääreen

kuollen laillamme
onnellisena,
kaivaten syvästi ja
eläen vain sitä yhtä ainoaa varten



Don't Dream It's Over

Elämä

on pesäänsä
mahtumattomille
poikasille
kurkistus horisonttiin

vanhukselle
käyntikorttinsa
jättänyt
rosvo

seisovaksi
muuttuneen ilman

jalkapohjaa hiertävä
tekemätön

nyt kun
katson eteeni

haistamalla eilisen

hellalle palaneen
elämän rippeen

mustelman, joka
nousee tallotuista
unelmista

huomisen viereen
nukahtavasta
rakkauden äärestä

kiihkosta
tislaantuneet sanat

eletty elämä

kyky rakastaa
kunnes kipua
ei enää tunne

ole olemassa

ja pimeys
silmissä

hymyilevää iloa täynnä



Shine On Me

Sokeassa metsässä
alastomien puiden
pimeydessä
minun valtakunnassani,
sinut minä tahdon

Sielussani palaa
jäähyväisten roviolla
syyllisyyden risti
täynnä nälkäisiä suita,
mutta sinut minä vain haluan

Vaellan varjoissa
auringon ympäri
etsien vapautta
silmiesi kaukaista väriä
joka ovien raoista
aiheuttaa viluni ja vapinani

Jäätyneen ihon lailla
kouristaa peilikirkas kaipaus
tihkuvana räntänä
hokien kosketuksen kipinää
toivoen jään särkyvän välillämme
sillä sinun kosketustasi minä vain haluan

"See me walking, see me crawling
Shine, shine on me"



Live Tomorrow

Pitääkö pystyä
luottamaan, jotta voisi
rakastaa,
välittäisinkö toisesta
ihmisestä enemmän kuin
itsestäni
pitäessäni silmää iskevää
hymyä kädessäni

miksi murtaisin lumouksen?

vain seinä erottaa
elävästä elämästä,
murtaisinko sen
vai odottaisinko
kutsuvaa kättä ja
vetäisin sen itseeni,
maistamalla sen
pahetta

yksinäisyydessä ja
yksin hän viihtyi
ei kaivannut seuraa,
side silmillään
erossa maailmasta,
siitä josta voi
uneksia
ei koskettaa, eikä nähdä
ei laulaa
ei.. ei.. ei.. ei…

sataa,
sataa rankasti
hän tuntee,
aivan kuin sadepisarat
olisivat luoteja
lävistäen sisimmän
tehden reikiä,
aukkoja joista
elävänä kuolleen kirkkaus
saa otteen,
yksinäinen kipinä
uhmaamassa alistumisen
hämärää sadetta

nytkö se tapahtuu,
sekö jo tapahtuu,
elän huomisen
peilin kuvaa seuraten
kaukana nykyisyydestä
lähempänä eilistä
murtamalla seinän,
poistamalla silmiensä
siteen, peiton
rikkoen peilin,
jonka kuva
todellistuu hauraana,
ehyempänä

en katso enää
taakseni vaan tähän
hetkeen, joka viiltää
partakoneen terän lailla
kuunnellen uhmakasta
hengitystäni,
elämänkilistyksen hetkellä
katson murtuvia muureja
ja tunnen hyvän olon virtaavan
taas sisuksiini ja ne
hehkuvat eksyneet pisarat
täynnä eloa kuin
vastaruokittujen poikasten
hymyilevät suut



Taas kuutamolla

Vaikka kuun sirppi
neitsyen kohtua valaisisi
ei se meitä perisynnistä
vapauttaisi,
kompuroimatta korjaisi
ja aurinkoa synnyttäisi
paitsi rakkaudesta



Vapaus

Vapauden ihana hetki,
ei yhtään lupausta
ei voittajia, eikä häviäjiä
tuntea vapauttava tuoksu matkan päästä
sillä rajattomana tiedät
missä rajasi kulkee
Kadota hetkeksi ja astua sen yli
saapumatta koskaan perille



Sataa

Taas sataa,
tuulesta ratiseva pisara
kosteutena ihon läpi
Tuska sammuu,
mutta se ei armahda
Monta ihonmyötäistä
hienopesua siliäville,
jumalan lahja viattomille



Ahonlaita

Maailma on täynnä
pyyntöjä ja kieltoja,
pieniä kiellettyjä syntejä
Lakipisteen hurmos
huutaa vapautta
puraista eroottista kokemustaan
Imeä ja niellä
tuntea viipyilevän makean röpelöinen maku,
rönsyjen hidas nautinto
Suuret punaiset mansikat

 
 
Tunnun olevani
ulkopuolinen,
selittämätön lohdun
huuhtoessa
mieltäni
niin kuin se
toinen maailma
tekee ja
pukee sanoja
kuviksi kirjoittaessaan sieluuni
 
toisaalta se
tuntui rankaisevan
ja
toisaalta se
hurmasi
 
tuoden kaiken salaisen ja
kielletyn tunnun
lumoavuutensa nimeen
 
se reikä oli
saatava täytettyä,
juoksevan ajatuksen
oli täytettävä
puuttuva palanen
 
puuttuva tajunnan
kerros todellisuutta
 
 
 
 
mikä tässä
elämässä
kasvaa välillemme
 
mikä on pimeän
kyky luoda
väräjävä valonsa
 
joka alkaa
ruumiista ja
pyrkii sisäänpäin
 
tuoden makeuden
suulle
 
meissä ihmisissä
valuviin virtoihin
ja ne laskevat
kypsyytensä
 
vapautuksensa
mielenpohjan kaipuuseen
siihen elämänlähteeseen,
joka tuntee aina
pettävänsä
 
itsensä, tunteensa
rakkautensa hajoamattomat
periaatteet
 
ja aineettoman muuttaa
tahtomattaan
laulunsa teema
aineelliseksi
 
 
 
miten se
läheisyys osaakin olla
läsnä
 
ripustautuu ruumiiseen,
sen iloihin tyydytykseen
 
kantaen muistojaan
ja murheitaan
 
miten se kaiken
kauneuden polku alkaa
kaarevuuksista
 
poven muotoa ei
kukaan kiistä,
pakaroita
 
otsan ja silmien kolmioon
uppoavia huulia
 
niissä on jotain
samaa kuin siinä
joka sammuu ja himmenee
 
katoaa ja loppuu
yhtä nopeasti kuin
osasi alkaa
 
 
 
me
rakennamme väliseiniä,
ja annamme salailun
kasvaa
kolmanneksi luonteeksi
 
kovin on
raskasta
musta
 
pimeä
elämän sateeksi
 
miten se
valuu läpi
vahingoittuneen
ruumiin
 
elää ja porskuttaa
 
nuoruudenkin
kuivata silmänsä
ettei voisi hukkua sen
kauneuteen

 
olimme
joutuneet lähemmäs
paljastumista,
itsepetos itse
oli astunut ja naulinnut
katseensa
 
näennäisyys oli
asettanut hintalappunsa
 
sijannut vuoteeni,
olemalla
sokea kaikille
yksityiskohdille
 
ja myötätunto
oli vanha tahra,
joka ei osannut
liikkua, hymyillä
saati nauraa
 
mutta hänen
liberaalisissa
ajatuksissaan
 
persoonassaan
seisoi kuningas,
varmuus, jonka
rakastettavuus pukee
jokaisen
synkän ja surullisen maailman
moraaliin
 
 
 
inhimilliset ainekset olivat
maalanneet
intohomon ja kidutuksen
omiksi kuvikseen
 
 
 
miten siinä
pehmeässä suussa
asuu
perikato ja raukeus
 
miten se
polkee
rakkauden pauloihinsa,
sydämensä halun
 
kutoa verkkojaan
epäsymmetriansa
tähän ihmisen
normien täyttämään
onnellisuuteen
 
hajun ja mielikuvien
synnyttämiin umpikujiin
 
 
 
miten ihminen
osaakaan kiihottaa
tuntoaistinsa
kaikkien muiden aistien yli
 
 
 
kaikki viehkeät
eleet olivat
toistensa peilikuvia
 
tuntui kuin
uteliaat perhoset
olisivat hyppineet
toistensa siiville
 
huutaneet
kielittelevän
käheytensä
 
ajassa kulkevan
akustiikan
ja alastomuuden
naamioimaksi leikiksi
 
nirvana ihmisen
elämässä,
jalokivi, joka
 
syövyttää
ja sulattaa
tosiasiat herkkyydestä
 
 
 
tuntuu kuin
se eliksiiri pitäisi
sydämeni toiminnassa
 
sekoittaen aivot,
paholaisen tekoa,
luulin
 
mutta luulin väärin
 
tämän huudon kohina
ei ollut perkeleestä,
se vaan ruoskii tuulensa
 
se perspektiivinen
mestariteos kirjoittaa
alku ja loppusointunsa

minun ihooni
 
minun mieleeni
se tekee pesänsä,
minun himooni
haluni mieltymykset

 
 
kierrän kehää
ja silti tunnen
olevani kaukana
 
 
 
se pyörii kuin
ruletti etsien voittajaa,
etsien reikää,
joka painaisi liipaisimen
osaksi taiteellisuuden
palvella halujemme
maailmaa
 
alastoman valon
tehdä sidoksensa
uteliaisuuteen
 
kutkuttavan
muhkean muodon
sytyttää ruusuni
 
sytyttää inspiraationi
 
sataa kaatamalla
 
kypsymättömyyteni
viehätys oli saatava liekkiin
 
rajattomuus ja
turvallisuus samaan veneeseen
 
kuka haluaisi olla
kylkiluu, kun
voi valita koko ruumiin
 
kehon, joka painaa
muistinsa
liipaisimensa jäykkyyden
vasten sitä
halun täyttymätöntä
kohtaa
 
rakastin häntä
enemmän kuin
koskaan ja
se koskaan oli nyt
 
 
 
olin punaisen
kuilun partaalla,
viimeinen yksinäinen
kaksin sekasortoisten
lonkeroiden keskellä
 
silmäni olivat
saaneet kirkkauden
ja ne olivat
tulleet hulluksi
 
hellyydestä
 
tunsin, että
kuolen jos kosketat
 
ja toivoin sen
tapahtuvan
 
toivoin lumoutuneiden
metsästäjien
saavan saalinsa
 
katsoin kuvaani,
peilin heijastamaa
pintaa
 
lohdullinen tyhjyys
liukumassa
kohti rajaa
 
kohti tulevaisuutta,
jonka takana on
rakkaus
 
jalkojensa juureen
on rakennettu
valkoinen huntu
 
kuinka valkoinen
se osaakaan olla
kuinka ne hellyyden
äänettömät
kerrostumat osaavatkin
muuttua siunaukseksi
 
 
 
ne hallusinaatiot
tunnustelivat auraani
 
oikeita asioita
yhtä paljon kuin
aaveita
 
kömpelöitä riemun
siittämiä
onnellisuuksia
 
sylillisen
siipensä sulkemia
perhosia
 
jotka,
himoonsa sulkeutuneina
ja viehätyksestään
pakottuneina
 
tuntevat epätoivon
herkkyyden
 
siinä oli salaisuuksia
siinä oli jotain pyhää
 
joka sytyttää ruumiin
roihuamaan,
hellittämättömän
tuskansa
vapautumaan tunteensa
jäljistä
 
 
 
laulun sanojen
hekuma laskeutui
lyyrisen teon
notkelmaan
 
hyväilysanat
hengittivät
suuhun lauseita
 
ensimmäiset
sokeat työnnöt
olivat saapuneet
perille
 
jokainen saarnaajan
lausuma lähetys oli
kohdannut menneen
ja nykyisyyden
 
jokainen syvyys ja
sen tunto
oli synnyttänyt
sietämättömän kaipauksen
 
olla samaa
olla kasvot ja
navat vastakkain
 
sitä tuhlailevaa iloa,
joka synnyttää lähteen
lähteelle
 
 
 
 
olin nähnyt
ihmisen,
tuntenut jumalaisen
korkeuden suomaa
rakkautta
 
kynsiä, jotka
repivät omaperäiset ajatukset
hajalle sen hulluuden
ja kuolemattomuutta
kuvaavan hetken
tahtoon palata totuuteen
 
todellisuuteen
 
tuntosarvien aikaan
vaihtua ankkuriin ja
eläviin mekanismeihin
 
 
 
dear god,
olen heikko
ja valmis
 
jos se kuolema
tapahtuu taas tänään
 
anna sen tapahtua
 
rakkaudesta unien
verhoihin
 
rakkaudesta, jonka
on lupa vapautua,
lupa rakastaa niin hiljaa
että sen liipaisimen
vetäessään
 
poistaa tyhjyyden
 
sen sietämättömän
vieraan, joka on
elävien pisteiden välissä
 
ja saa ne
takertumaan toisiinsa
tuntemaan, että
tässä on hyvä olla
 
 
 
henkisen siteen
niellä kaikki eron kuukaudet,
nauttia sen koskettamattomuudesta,
tuota ohi menevää aikaa siis
 
kun voi nauttia ajasta,
joka pysäyttää
 
on pysähtynyt
 
ja silti se juoksee
läpi kaikkien
rakkaimpien maisemien
 
ottaakseen tilan
siltä ohi menneeltä
hetkeltä,
tehden
kuolleesta ruumiista
elävän
 
se on se
aika, jonka
tarvitsemme tajutaksemme,
että ajan liikkumattomuus
on tehty
rakkauttamme varten
ja sen synnyttämää muistia
 
jolla on loputon liikkeensä
 
hiljaistakin hiljaisempaa
onnenhuminaa
 
 
 
pelokas ja hento,
nirvana
 
lähde sielu
lähde ja lennä
ajattele se suloiseksi,
kuin yksi ainoa suudelma
 
joka antaa aina
enemmän kuin mitä

sinulla koskaan on
 
tässä tai kaukana
selittämättömällä tavalla
 
kosketus kämmenellään
avaten
sokeutensa oven
 
ja
 
jumala hänen kanssaan
 
Selite: 
https://www.youtube.com/watch?v=7UU3nQw0yoY
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

wau
miten pitkä runo
tuntui
että putoan kärryiltä 
jossain kohtaa
mutta
otin uusiksi
alusta
ja jesssss miten kannatti
loppua kohden 
runo nousi korkeuksiin
upeasti
Mieletön.. hyvällä tavalla:) Ulkopuolisuus.. ah, samaan aikaan väärin ja oikein. Onko se paluuta kotiin vai pakopaikka sieltä? Ihmistä kaikki vaarallinen tietysti kiehtoo. Ja ulkopuolisuus on vaarallista, reunalla eläminen. 
Sanomaton jää niin helposti ihmisten ja asioiden välille kellumaan, erilaisten todellisuuksien välille. Eikä heräävä himo helpota ihmisen asiaa. Kunnes yhtenä aamuna joutuu kohtaamaan toisensa sellaisena kuin on, tämä on pahempi ratkaisu kummallekin.
Mietin runosta intohimon ja tietoisuuden ristiriitaa, ja toisaalta yhteensulautumista. Ehkä tässä on jumaluuden ja jumallallisuuden ydin.
Kiitos paljon kommenteista.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Runoilija Runon nimi LuontipäiväLajittele nousevasti Kommentteja Kategoria
New England Dream On 16.10.2016 2 Runo
New England Pariisin Kevät 16.10.2016 1 Runo
New England Second Chance 15.10.2016 2 Runo
New England A kind of magic 15.10.2016 1 Runo
New England Ei kauniimpaa 14.10.2016 2 Runo
New England Toivesatu 14.10.2016 2 Runo
New England High Hopes 13.10.2016 1 Runo
New England Tuulensuoja 12.10.2016 2 Runo
New England Duran Duran 11.10.2016 6 Runo
New England Wind beneath my wings 11.10.2016 2 Runo
New England Saat syttymään 10.10.2016 2 Runo
New England You're Still The One 9.10.2016 1 Runo
New England Sameassa vedessä 8.10.2016 2 Runo
New England Vaikka soitin on hieno ja tunnelma jees 7.10.2016 2 Runo
New England Caught In The Balance 7.10.2016 3 Runo
New England Walk 7.10.2016 1 Runo
New England Believe 6.10.2016 2 Runo
New England Lost without you 5.10.2016 2 Runo
New England Kullanhuuhtoja 4.10.2016 3 Runo
New England Give It 2 Me 4.10.2016 2 Runo
New England Justify my love 3.10.2016 1 Runo
New England Mea Culpa 2.10.2016 3 Runo
New England After the love has gone 2.10.2016 1 Runo
New England All by myself 1.10.2016 2 Runo
New England She's like the wind 30.9.2016 4 Runo
New England Tunne joka kantaa 29.9.2016 2 Runo
New England Tunnelmapaloja 29.9.2016 3 Runo
New England Year of the cat 28.9.2016 2 Runo
New England Ihonsa huokailee 27.9.2016 2 Runo
New England I will remember 26.9.2016 4 Runo
New England Elle l'a 26.9.2016 2 Runo
New England In All The Right Places 24.9.2016 3 Runo
New England Särkyvää 24.9.2016 3 Runo
New England Sametinpehmeä Yö 22.9.2016 2 Runo
New England Muisto vain jää 22.9.2016 2 Runo
New England Get Lucky 21.9.2016 1 Runo
New England It Ain't Over Til It's Over 20.9.2016 2 Runo
New England Silti uskon huomiseen 19.9.2016 4 Runo
New England Together Forever 18.9.2016 1 Runo
New England Eden 18.9.2016 3 Runo
New England Sininen Sunnuntai 16.9.2016 5 Runo
New England Bohemian Rhapsody part II 15.9.2016 2 Runo
New England Bohemian Rhapsody part I 15.9.2016 1 Runo
New England Love is like oxygen 14.9.2016 2 Runo
New England The Chauffeur 14.9.2016 2 Runo
New England Samaa ikävää 13.9.2016 2 Runo
New England Sirpaleista tehty part II 13.9.2016 1 Runo
New England Sirpaleista tehty part I 13.9.2016 1 Runo
New England I'm not in love 10.9.2016 2 Runo
New England Evidence 10.9.2016 1 Runo

Sivut