Prologi;
Elämä on kaukainen toivo,
kärsiessäni ensimmäisen kuoleman
sinun varaasi lasken,
painaessani poven
rintaani vasten
jotta olisit elämäni pelastaja
ja rakkaus maku sieluni huulilla
hajareisin ratsastaa päällään
antautua niin kuin on luvannut
rehevän muodon olla elin,
huuli jäykän elämän hitaudella rakastaa
niin kuin elämä on kaukainen toivo,
henkinen ja maallinen uskomme
yhtyä rakkaudessa
yhtyä tyhjyydessä, ropista päällemme
katsoa tulevaisuuteen
ja uskoa selviävämme
pelkkää pakahtuvaa iloa välillämme
Nuoret lihakset
kiilsivät
tunsin olevani
poikanen,
jonka pään
kesä
oli saanut
sekaisin
kaikkialta tulvi
kansaa,
kantaen värikästä
elämän hajuaan
vaeltaa
ja hetken päästä
pois,
mutta
musiikki jää
on siellä missä
minä olen
siellä missä on
intiimejä kiharoita,
avoimina
ammottavine
suineen
tuijottaen lavaa,
mittoihin sovitettua
lauluun yhtymistä
tuntien sanat,
tajun rytmin
yksinkertaisuudesta
kaiken ollessa
lähempänä
harkitsematonta aietta
tuntea kaikki sydämellään
tempautuen irti
irrottautuen moraalistaan
niin kuin aikuinen voisi
muuntautua
ja katsoa
läpi sanojen
katsoa läpi
sisuksen useampaa
epämoraaliseen seikkaan
siinäpä minuun
vetoava atmosfääri,
oletus merkillisen
matkan alkaa ja
päättyä
miten tunsikaan
eläväni kaikkien
vähäpukeisten naisten
ympäröimänä
niin pieni
osaa olla onnellisuus,
hän pienen pieni elämäni
laulaja alkoi laulaa
ääntänsä riipii
aivan kuin
hänen olisi raivattava
esteitä edestään
hän tuntui luovuttaneen
ja silti äänessä
tuntui pinnallinen
mukavuus
hän halusi tuntea,
halusi saada
syödäkseen
silmillä
kuin kannibaali
ja kesyttää
kaikki lähteessä
leikkivät sekopäät
kastetut pakanat
heitellen ajatuksia,
lempeää ilmavirtaa
kaikkiin äänimakeisia
mutusteleviin
ilmansuuntiin,
jotta syötyjen
katseet eivät
olisi
irronneet
sellaista se on,
rakkauden pienet
siemenet oraalla
sellaista se on,
kun haluaa olla
miten ne
yliäyräiden
tulvivat suloisuudet
olivatkin
sulloutuneet
yhteen pisteeseen
yhteen kohtaan
pyörittäen
sormuksiaan,
leikkien viettelijää
taikavoima,
joka oli aineeton ja
pysyi vielä
kaukana kohteistaan
varkaan tarttua
kädestäsi
sielustasi
tekemällä
avion rikkojasta
helvettiä
ja uskollisia se
rakastaa
mutta tänään
sen luomat
sanat ovat toisarvoisia,
tänään tunne ja
hetki ovat
ylitsepääsemättömiä
tänään joku vaan
antaa ja
minä kirjoitan
tänään ajatukset
ovat uskontoni,
en anna niiden särkyä
talvehtia hiljaisuuteen
sanoin sinun olevan kaunis,
niin kaunis on maisema
kaunis on elämä,
kaunis ,
ihastuessaan ja
tietäessään
onnellisuudella olevan
tulevaisuus
minäkin avasin
mieleni
annoin kaiken
näkemäni koskettaa
korvia, nenää
ajatuksellisia
aistejani
ja mitä
enemmän olin
juopunut,
sen enemmän
se hiuksistasi
lähtenyt
väri sai
tuntemaan kiinnostusta
ollessani pulloni
sisäpuolella
vereni kuohui
muutoksessa,
kaikkien kasvojen
edessä
tunsin
tai oikeastaan
toivoin
rakastavan,
koskemattoman kunniallisuuden
puhuttelevan
näin kuinka
puserosi oli
avoin
avoimen kokoinen
rinnan kohta
näyttäen
tyylitellyn kehosi
muodot ja
se sai elimeni
vastaamaan
automaattisen refleksin
ei siinä
ole mitään kunniattomuutta
mitään hävettävää
tuntea elämää
omalla reidellään,
joka kuvastuu
jokaisen rummun
lyönnin tavoin
kuinka se
halu asettuu
tuntuu hyvälle,
se hyväilynä
kirjoitettu nimi iholle
elämän tuottaa mielihyvää
kuulin kuinka
sanoit,
tuolla minä
haluaisin joskus
maata
(lavan alla)
pukea riisua
sopivin osin
punnita, testata
sellaisia haluja
hän osasi
pitää silmieni alla
en osannut
erottaa kylmän
laskelmoivaa
kuumasta
hetken inspiraatiosta,
mutta
tyhjä vuode
oli löydettävä
jotta voisi tietää
erottaako syvyys
ihmiskehojemme suhteita
riisuko housujaan
luovuttaen aloitekykyään
tai muotojaan,
jotta raja johtaisi
rajattomuuteen
ohjaten
sukupuoliviettiä,
sitä joka
oli viikkoja
pyörinyt muisteissamme
sensitiivisyyden hakea
kulmiaan,
hakea olonsa
olemuksemme päälle
ja niin tahtoessaan
aukottomuuden löytää
reikänsä
sitä vartenhan on
huimauskin keksitty,
nälkäisen sydämen
kyky
tuntea pehmeää,
herkkätuntoista
takaapäin hiipivää
kovuutta,
joka etsii
oikeaa kulmaa
ettei tarvitsisi
tehdä pienen
pieniä murtoja
siron ihmisen
ääriviivoihin vaan
kaikessa
piirtyisi luonnollisuus
jakaa arki,
päivänvalo ja
halu
katso lavalle,
katso rytmin tuomaa elämää
katsoa toisiaan,
jotta tuoksu on
sukellus
kirvelevän ihana
kaipuu
kaksi esteetikkoa
mittaa toisiaan
passiivisuuden ja
aktiivisuuden
kykyä maata
aloillaan
täydessä tyynessä
ja
seuraavaan hetkeen
pinta väreili
saadakseen jokaiselle
teolleen todistajan
sen mitä
jumala ei näe,
sitä mitä
ihminen ei
kuule
niin se järjetön ja
jäykkyys
sojottaa
syöksyessään lihaansa
kaiken tapahtua
selkäytimestä,
joka avaa ja
sulkee porttinsa
avaa itsensä,
jotta toinen
avaisi mielikuvansa
vaaran ja pelon
olla riisutun
roolin kuiskaus
viehätysvoiman
muuntaa uni
muuntaa ja kierää
aika kiinni
niin kiinni ettei
sanoja erota
olla vaan
elämän painottomuus,
avata ovensa,
kun tietää olevansa
kotona
kannatella ja
toiveensa esitellä
toteutumistaan
kastaa siveltimellään
täyttää ja puraista
sitä, joka
kolottaa jokaisen
toiveen
joko se
kohta loppuu,
jotta voisi taas alkaa
ja jatkaa
mutta tieto
on aina riippuvainen
ajasta ja
ei sitä
tähän kannata sotkea
kannata sotkea,
rahaa,
valtaa ja
muutakaan maallista
ajatusta
varastoitumaan,
sillä unet
eivät kasaannu
elimeeni synny
loputonta kestävyyttä
koska se soitto
on itsessään ihanuus
uhkean ruumiin ja
solakan sielun
kyky peilata
itsensä musiikiksi
miten se osaakin
riisua ruumiin
sielusta
pestä kasvonsa
niin että kauneus
säilyy niiden
muodoissa
ja kun se kertoo
intohimostaan,
kuinka helppo on langeta
käden kosketukseen
hyväilyn houkutteleviin
rytmeihin
kuten kasvoilla ja hiuksilla
peitellään,
tehdään tietä
avaimen kohdata
virittäytyneisyytensä
aamun kohdata onnensa,
päivän heleästi
soiva nuoruus
karvojen kasvaa
huulien väliin,
metsä joka
hukuttaa
tarttua siihen yhteen
karvaan,
siihen koko
rusketukseen
jonka varassa
koko illuusio
keinutteli
kohtalo kaiken käsissään
sellainen määrä
katoavaisuutta,
sellainen määrä
lämpöä
kaiken kylmyydessä
halu tunkee
ihon läpi kuten
eroottisuus
ottaa tunteen
ottaa kaikkien
tunteiden rajan
ja miettii
minne astuu
minne koskettaa
miettii tiedon halua,
halua ja
silloin huulemme
koskettivat
omituista
mitä siinä
tapahtuu
kaikessa
voimallisuudessa
tuntuu höyhenpeitto
kaikki unta
karkottavat kuvat
saada yönsä
nauttimaan
miten sellainen
huokausta seuraava
ponnistus osaakin olla
vartija joka
ei koskaan kysele
se vaan nostaa
päänsä
sammuttaa ja
sytyttäen valot,
sammuttaa ja
katsoo tähtiä
laukaistessaan
antaessaan kaikelle tarkoituksensa
kaikki oli
allekirjoitettu
nimissämme
pelkomme ja
rohkeutemme olivat
käsi kädessä
kaikki pirstaleena
pienen etäisyyden
suomassa viisaudessa
lempiä,
suudella
ja rakastaa
kuunnella niitä
ääniä,
kuunnella kun
sinussa puhuu
tuuli
myrsky,
joka
taltuttaa ja
samalla
ottaa askeleen
taakse
palaten kuoreensa
takaisin
sitä mitä
oli jo pitkää paennut
tulisi valo,
tulisi liha
avuttomuus
ilmieläväksi
edessäni
hakata rumpua
ja yskiä
sielunsa
ulos hetkeksi
rakkaudesta
antaen musiikin
tulla
luoksemme
ja katsokaa
se tuli
tuliko se
Mariasta
vai vaihtosähköstä
taivaankappale
kauneinta
tuoden hengellistä
rauhaa
harvoin se
merkitsee mitään
jatkuvaa
mitään sitovaa
mutta
ohimenevyydessäänkin
yksinäisyys
on tänään onnea,
ikävää
asioita, jotka muuttavat
ajatukset näkyviksi
kasvoillemme
hyppää sinä
pyhä kolminaisuus
hyppää
tule valo,
tule soundi
rumpuni ja kitarani
ole minulle
hetken hän
ole kuin et
koskaan ennen olisi ollut
lukittuna,
liikkumatta
vain eleen olla
merkitys
rakastaessani
muistan sen
minkä haluan muistaa
hullun tanssin,
jalat harallaan
seisoen
polvet suorana
syöksyen tuntemattomaan
ja silti tiesin
kenen nimeen kirjoitan,
kenen maalle
perustani painan
ja se
valtaa mielen,
se valtaa
pakarasta
nivusiin
koskettaessaan
huuliesi hermoa,
matkaasi maan päällä
jotta tuntisit olevasi,
tuntisit niin kuin
minäkin tunnen
olevani oikeassa
asennossa,
oikeassa unessa
ja kun katson sinua,
katson tätä
hetkeä, joka
on aina vapaa
vapaa tulemaan ja
menemään,
sääliksi käy
sitä joka
joutuu siitä luopumaan
sillä vastaa,
vastaa kun
sykin sinussa
vastaa
jotta voisin
silmistäsi lukea
oletko käynyt
taivaassa
oletko maailman
rakentanut väliimme
vai pelkkää
rokkiako kaipaat
heräävää alkua
huipullesi
jotta voisimme
kutsua elämää toivoksi
uudesti syntyneen musiikin
olla samanlainen merkitys
kuin ihmisen liukua
toinen toisensa olemassaoloksi
let there be rock
let there be love
niiden olla meissä
tässä ja nyt, jokaisena jumalan luomana uutena päivänä tästä eteenpäin
tietää olevansa osa rokkia
osa rakkautta,
jotta edes joku tuntisi osaavansa rakastaa
tuntisi voivansa ohjata elämää,
voisi ohjata elämää kohti toivoa
sitä mitä tunnen,
kun kosketan sinua
laulullani,
kosketan kiehtovuuttasi
niin kuin rakkaus olisi totta kahdelle luodulle
eikä se ole vaikeaa
jos on asenne
jos on tämän ymmärrys
miten käsi tarttuu kaulalle,
miten käsi käteen
niin se ajatus yhtyy toiseen
kuin tuntisi rakastelevansa
Elämä on kaukainen toivo,
kärsiessäni ensimmäisen kuoleman
sinun varaasi lasken,
painaessani poven
rintaani vasten
jotta olisit elämäni pelastaja
ja rakkaus maku sieluni huulilla
hajareisin ratsastaa päällään
antautua niin kuin on luvannut
rehevän muodon olla elin,
huuli jäykän elämän hitaudella rakastaa
niin kuin elämä on kaukainen toivo,
henkinen ja maallinen uskomme
yhtyä rakkaudessa
yhtyä tyhjyydessä, ropista päällemme
katsoa tulevaisuuteen
ja uskoa selviävämme
pelkkää pakahtuvaa iloa välillämme
Nuoret lihakset
kiilsivät
tunsin olevani
poikanen,
jonka pään
kesä
oli saanut
sekaisin
kaikkialta tulvi
kansaa,
kantaen värikästä
elämän hajuaan
vaeltaa
ja hetken päästä
pois,
mutta
musiikki jää
on siellä missä
minä olen
siellä missä on
intiimejä kiharoita,
avoimina
ammottavine
suineen
tuijottaen lavaa,
mittoihin sovitettua
lauluun yhtymistä
tuntien sanat,
tajun rytmin
yksinkertaisuudesta
kaiken ollessa
lähempänä
harkitsematonta aietta
tuntea kaikki sydämellään
tempautuen irti
irrottautuen moraalistaan
niin kuin aikuinen voisi
muuntautua
ja katsoa
läpi sanojen
katsoa läpi
sisuksen useampaa
epämoraaliseen seikkaan
siinäpä minuun
vetoava atmosfääri,
oletus merkillisen
matkan alkaa ja
päättyä
miten tunsikaan
eläväni kaikkien
vähäpukeisten naisten
ympäröimänä
niin pieni
osaa olla onnellisuus,
hän pienen pieni elämäni
laulaja alkoi laulaa
ääntänsä riipii
aivan kuin
hänen olisi raivattava
esteitä edestään
hän tuntui luovuttaneen
ja silti äänessä
tuntui pinnallinen
mukavuus
hän halusi tuntea,
halusi saada
syödäkseen
silmillä
kuin kannibaali
ja kesyttää
kaikki lähteessä
leikkivät sekopäät
kastetut pakanat
heitellen ajatuksia,
lempeää ilmavirtaa
kaikkiin äänimakeisia
mutusteleviin
ilmansuuntiin,
jotta syötyjen
katseet eivät
olisi
irronneet
sellaista se on,
rakkauden pienet
siemenet oraalla
sellaista se on,
kun haluaa olla
miten ne
yliäyräiden
tulvivat suloisuudet
olivatkin
sulloutuneet
yhteen pisteeseen
yhteen kohtaan
pyörittäen
sormuksiaan,
leikkien viettelijää
taikavoima,
joka oli aineeton ja
pysyi vielä
kaukana kohteistaan
varkaan tarttua
kädestäsi
sielustasi
tekemällä
avion rikkojasta
helvettiä
ja uskollisia se
rakastaa
mutta tänään
sen luomat
sanat ovat toisarvoisia,
tänään tunne ja
hetki ovat
ylitsepääsemättömiä
tänään joku vaan
antaa ja
minä kirjoitan
tänään ajatukset
ovat uskontoni,
en anna niiden särkyä
talvehtia hiljaisuuteen
sanoin sinun olevan kaunis,
niin kaunis on maisema
kaunis on elämä,
kaunis ,
ihastuessaan ja
tietäessään
onnellisuudella olevan
tulevaisuus
minäkin avasin
mieleni
annoin kaiken
näkemäni koskettaa
korvia, nenää
ajatuksellisia
aistejani
ja mitä
enemmän olin
juopunut,
sen enemmän
se hiuksistasi
lähtenyt
väri sai
tuntemaan kiinnostusta
ollessani pulloni
sisäpuolella
vereni kuohui
muutoksessa,
kaikkien kasvojen
edessä
tunsin
tai oikeastaan
toivoin
rakastavan,
koskemattoman kunniallisuuden
puhuttelevan
näin kuinka
puserosi oli
avoin
avoimen kokoinen
rinnan kohta
näyttäen
tyylitellyn kehosi
muodot ja
se sai elimeni
vastaamaan
automaattisen refleksin
ei siinä
ole mitään kunniattomuutta
mitään hävettävää
tuntea elämää
omalla reidellään,
joka kuvastuu
jokaisen rummun
lyönnin tavoin
kuinka se
halu asettuu
tuntuu hyvälle,
se hyväilynä
kirjoitettu nimi iholle
elämän tuottaa mielihyvää
kuulin kuinka
sanoit,
tuolla minä
haluaisin joskus
maata
(lavan alla)
pukea riisua
sopivin osin
punnita, testata
sellaisia haluja
hän osasi
pitää silmieni alla
en osannut
erottaa kylmän
laskelmoivaa
kuumasta
hetken inspiraatiosta,
mutta
tyhjä vuode
oli löydettävä
jotta voisi tietää
erottaako syvyys
ihmiskehojemme suhteita
riisuko housujaan
luovuttaen aloitekykyään
tai muotojaan,
jotta raja johtaisi
rajattomuuteen
ohjaten
sukupuoliviettiä,
sitä joka
oli viikkoja
pyörinyt muisteissamme
sensitiivisyyden hakea
kulmiaan,
hakea olonsa
olemuksemme päälle
ja niin tahtoessaan
aukottomuuden löytää
reikänsä
sitä vartenhan on
huimauskin keksitty,
nälkäisen sydämen
kyky
tuntea pehmeää,
herkkätuntoista
takaapäin hiipivää
kovuutta,
joka etsii
oikeaa kulmaa
ettei tarvitsisi
tehdä pienen
pieniä murtoja
siron ihmisen
ääriviivoihin vaan
kaikessa
piirtyisi luonnollisuus
jakaa arki,
päivänvalo ja
halu
katso lavalle,
katso rytmin tuomaa elämää
katsoa toisiaan,
jotta tuoksu on
sukellus
kirvelevän ihana
kaipuu
kaksi esteetikkoa
mittaa toisiaan
passiivisuuden ja
aktiivisuuden
kykyä maata
aloillaan
täydessä tyynessä
ja
seuraavaan hetkeen
pinta väreili
saadakseen jokaiselle
teolleen todistajan
sen mitä
jumala ei näe,
sitä mitä
ihminen ei
kuule
niin se järjetön ja
jäykkyys
sojottaa
syöksyessään lihaansa
kaiken tapahtua
selkäytimestä,
joka avaa ja
sulkee porttinsa
avaa itsensä,
jotta toinen
avaisi mielikuvansa
vaaran ja pelon
olla riisutun
roolin kuiskaus
viehätysvoiman
muuntaa uni
muuntaa ja kierää
aika kiinni
niin kiinni ettei
sanoja erota
olla vaan
elämän painottomuus,
avata ovensa,
kun tietää olevansa
kotona
kannatella ja
toiveensa esitellä
toteutumistaan
kastaa siveltimellään
täyttää ja puraista
sitä, joka
kolottaa jokaisen
toiveen
joko se
kohta loppuu,
jotta voisi taas alkaa
ja jatkaa
mutta tieto
on aina riippuvainen
ajasta ja
ei sitä
tähän kannata sotkea
kannata sotkea,
rahaa,
valtaa ja
muutakaan maallista
ajatusta
varastoitumaan,
sillä unet
eivät kasaannu
elimeeni synny
loputonta kestävyyttä
koska se soitto
on itsessään ihanuus
uhkean ruumiin ja
solakan sielun
kyky peilata
itsensä musiikiksi
miten se osaakin
riisua ruumiin
sielusta
pestä kasvonsa
niin että kauneus
säilyy niiden
muodoissa
ja kun se kertoo
intohimostaan,
kuinka helppo on langeta
käden kosketukseen
hyväilyn houkutteleviin
rytmeihin
kuten kasvoilla ja hiuksilla
peitellään,
tehdään tietä
avaimen kohdata
virittäytyneisyytensä
aamun kohdata onnensa,
päivän heleästi
soiva nuoruus
karvojen kasvaa
huulien väliin,
metsä joka
hukuttaa
tarttua siihen yhteen
karvaan,
siihen koko
rusketukseen
jonka varassa
koko illuusio
keinutteli
kohtalo kaiken käsissään
sellainen määrä
katoavaisuutta,
sellainen määrä
lämpöä
kaiken kylmyydessä
halu tunkee
ihon läpi kuten
eroottisuus
ottaa tunteen
ottaa kaikkien
tunteiden rajan
ja miettii
minne astuu
minne koskettaa
miettii tiedon halua,
halua ja
silloin huulemme
koskettivat
omituista
mitä siinä
tapahtuu
kaikessa
voimallisuudessa
tuntuu höyhenpeitto
kaikki unta
karkottavat kuvat
saada yönsä
nauttimaan
miten sellainen
huokausta seuraava
ponnistus osaakin olla
vartija joka
ei koskaan kysele
se vaan nostaa
päänsä
sammuttaa ja
sytyttäen valot,
sammuttaa ja
katsoo tähtiä
laukaistessaan
antaessaan kaikelle tarkoituksensa
kaikki oli
allekirjoitettu
nimissämme
pelkomme ja
rohkeutemme olivat
käsi kädessä
kaikki pirstaleena
pienen etäisyyden
suomassa viisaudessa
lempiä,
suudella
ja rakastaa
kuunnella niitä
ääniä,
kuunnella kun
sinussa puhuu
tuuli
myrsky,
joka
taltuttaa ja
samalla
ottaa askeleen
taakse
palaten kuoreensa
takaisin
sitä mitä
oli jo pitkää paennut
tulisi valo,
tulisi liha
avuttomuus
ilmieläväksi
edessäni
hakata rumpua
ja yskiä
sielunsa
ulos hetkeksi
rakkaudesta
antaen musiikin
tulla
luoksemme
ja katsokaa
se tuli
tuliko se
Mariasta
vai vaihtosähköstä
taivaankappale
kauneinta
tuoden hengellistä
rauhaa
harvoin se
merkitsee mitään
jatkuvaa
mitään sitovaa
mutta
ohimenevyydessäänkin
yksinäisyys
on tänään onnea,
ikävää
asioita, jotka muuttavat
ajatukset näkyviksi
kasvoillemme
hyppää sinä
pyhä kolminaisuus
hyppää
tule valo,
tule soundi
rumpuni ja kitarani
ole minulle
hetken hän
ole kuin et
koskaan ennen olisi ollut
lukittuna,
liikkumatta
vain eleen olla
merkitys
rakastaessani
muistan sen
minkä haluan muistaa
hullun tanssin,
jalat harallaan
seisoen
polvet suorana
syöksyen tuntemattomaan
ja silti tiesin
kenen nimeen kirjoitan,
kenen maalle
perustani painan
ja se
valtaa mielen,
se valtaa
pakarasta
nivusiin
koskettaessaan
huuliesi hermoa,
matkaasi maan päällä
jotta tuntisit olevasi,
tuntisit niin kuin
minäkin tunnen
olevani oikeassa
asennossa,
oikeassa unessa
ja kun katson sinua,
katson tätä
hetkeä, joka
on aina vapaa
vapaa tulemaan ja
menemään,
sääliksi käy
sitä joka
joutuu siitä luopumaan
sillä vastaa,
vastaa kun
sykin sinussa
vastaa
jotta voisin
silmistäsi lukea
oletko käynyt
taivaassa
oletko maailman
rakentanut väliimme
vai pelkkää
rokkiako kaipaat
heräävää alkua
huipullesi
jotta voisimme
kutsua elämää toivoksi
uudesti syntyneen musiikin
olla samanlainen merkitys
kuin ihmisen liukua
toinen toisensa olemassaoloksi
let there be rock
let there be love
niiden olla meissä
tässä ja nyt, jokaisena jumalan luomana uutena päivänä tästä eteenpäin
tietää olevansa osa rokkia
osa rakkautta,
jotta edes joku tuntisi osaavansa rakastaa
tuntisi voivansa ohjata elämää,
voisi ohjata elämää kohti toivoa
sitä mitä tunnen,
kun kosketan sinua
laulullani,
kosketan kiehtovuuttasi
niin kuin rakkaus olisi totta kahdelle luodulle
eikä se ole vaikeaa
jos on asenne
jos on tämän ymmärrys
miten käsi tarttuu kaulalle,
miten käsi käteen
niin se ajatus yhtyy toiseen
kuin tuntisi rakastelevansa
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=5VeflGoMOv0
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kokea kaikessa rakkauden
ihanissa fiiliksissä
"no miksi aina"
minä estää
inspiroit.
kuin musiikissa tahti vaihtuu
ja alkaa todellisuus raadollisuus ja nuoruuden tuska puoli pahoinvointi.
tajunnan ja ajan virrassa
elämä kasvaa kaunistaen rakkautta
arvostaen
ymmärtäen
kyeten kokemaan.
hienot tunne vaihtelut runossa
hyvää musiikki inspiroi aina
Kauniin herkkää kerrontaa,pidän.
Sivut