Let There be Rock/Love

Prologi;
 
Elämä on kaukainen toivo,
kärsiessäni ensimmäisen kuoleman
 
sinun varaasi lasken,
painaessani poven
rintaani vasten
 
jotta olisit elämäni pelastaja
 
ja rakkaus maku sieluni huulilla
 
hajareisin ratsastaa päällään
 
antautua niin kuin on luvannut
 
 
rehevän muodon olla elin,
huuli jäykän elämän hitaudella rakastaa
 
 
niin kuin elämä on kaukainen toivo,
henkinen ja maallinen uskomme
yhtyä rakkaudessa
 
yhtyä tyhjyydessä, ropista päällemme
 
katsoa tulevaisuuteen
ja uskoa selviävämme
 
pelkkää pakahtuvaa iloa välillämme 
 
 
 
 

 
Nuoret lihakset
kiilsivät
 
tunsin olevani
poikanen,
jonka pään
 
kesä
oli saanut
sekaisin
 
kaikkialta tulvi
kansaa,
kantaen värikästä
elämän hajuaan
 
vaeltaa
ja hetken päästä
pois,
mutta
musiikki jää
 
on siellä missä
minä olen



 
siellä missä on
intiimejä kiharoita,
avoimina
ammottavine
suineen
 
tuijottaen lavaa,
mittoihin sovitettua
lauluun yhtymistä
 
tuntien sanat,
tajun rytmin
yksinkertaisuudesta
 
kaiken ollessa
lähempänä
 
harkitsematonta aietta
tuntea kaikki sydämellään
 
tempautuen irti
 
irrottautuen moraalistaan
niin kuin aikuinen voisi
muuntautua
ja katsoa
läpi sanojen
 
katsoa läpi
sisuksen useampaa
epämoraaliseen seikkaan
 
siinäpä minuun
vetoava atmosfääri,
oletus merkillisen
matkan alkaa ja
päättyä
 
 
 
miten tunsikaan
eläväni kaikkien
vähäpukeisten naisten
ympäröimänä
 
niin pieni
osaa olla onnellisuus,
hän pienen pieni elämäni
 
 
 
laulaja alkoi laulaa
 
ääntänsä riipii
aivan kuin
hänen olisi raivattava
esteitä edestään
 
hän tuntui luovuttaneen
ja silti äänessä
tuntui pinnallinen
mukavuus
 
hän halusi tuntea,
halusi saada
 
syödäkseen
silmillä
kuin kannibaali
 
ja kesyttää
kaikki lähteessä
leikkivät sekopäät

kastetut pakanat
 
heitellen ajatuksia,
lempeää ilmavirtaa
 
kaikkiin äänimakeisia
mutusteleviin
ilmansuuntiin,
jotta syötyjen
katseet eivät
olisi
irronneet

 
 
sellaista se on,
rakkauden pienet
siemenet oraalla
 
sellaista se on,
kun haluaa olla
 
 
 
 
miten ne
yliäyräiden
tulvivat suloisuudet
olivatkin
sulloutuneet
yhteen pisteeseen
 
yhteen kohtaan
pyörittäen
sormuksiaan,
leikkien viettelijää
 
taikavoima,
joka oli aineeton ja
pysyi vielä
kaukana kohteistaan
 
varkaan tarttua
kädestäsi
 
sielustasi
 
tekemällä
avion rikkojasta
helvettiä
ja uskollisia se
rakastaa
 
mutta tänään
sen luomat
sanat ovat toisarvoisia,
 
tänään tunne ja
hetki ovat
ylitsepääsemättömiä
 
tänään joku vaan
antaa ja
minä kirjoitan
 
tänään ajatukset
ovat uskontoni,
en anna niiden särkyä
 
talvehtia hiljaisuuteen
 
 
 
sanoin sinun olevan kaunis,
niin kaunis on maisema
 
kaunis on elämä,
kaunis ,
ihastuessaan ja
tietäessään
 
onnellisuudella olevan
tulevaisuus
 
 
 
 
 
minäkin avasin
mieleni
 
annoin kaiken
näkemäni koskettaa
korvia, nenää
 
ajatuksellisia
aistejani
 
ja mitä
enemmän olin
juopunut,
sen enemmän
se hiuksistasi
lähtenyt
väri sai
tuntemaan kiinnostusta
 
ollessani pulloni
sisäpuolella
 
vereni kuohui
muutoksessa,
kaikkien kasvojen
edessä
tunsin
tai oikeastaan
toivoin
 
rakastavan,
koskemattoman kunniallisuuden
puhuttelevan
 
näin kuinka
puserosi oli
avoin
 
avoimen kokoinen
rinnan kohta
 
näyttäen
tyylitellyn kehosi
muodot ja
se sai elimeni
vastaamaan
 
automaattisen refleksin
 
 
 
ei siinä
ole mitään kunniattomuutta
 
mitään hävettävää
 
tuntea elämää
omalla reidellään,
joka kuvastuu
jokaisen rummun
lyönnin tavoin
 
kuinka se
halu asettuu
 
tuntuu hyvälle,
se hyväilynä
kirjoitettu nimi iholle
 
elämän tuottaa mielihyvää
 
 
 
 
kuulin kuinka
sanoit,
tuolla minä
haluaisin joskus
maata
(lavan alla)
 
pukea riisua
sopivin osin
 
punnita, testata
 
sellaisia haluja
hän osasi
pitää silmieni alla
 
en osannut
erottaa kylmän
laskelmoivaa
kuumasta
 
hetken inspiraatiosta,
mutta
tyhjä vuode
oli löydettävä
 
jotta voisi tietää
erottaako syvyys
ihmiskehojemme suhteita
 
riisuko housujaan
 
luovuttaen aloitekykyään
tai muotojaan,
jotta raja johtaisi
rajattomuuteen
 
ohjaten
sukupuoliviettiä,
sitä joka
oli viikkoja
pyörinyt muisteissamme
 
 

 
sensitiivisyyden hakea
kulmiaan,
hakea olonsa
olemuksemme päälle
 
ja niin tahtoessaan
aukottomuuden löytää
reikänsä
 
 

 
 
sitä vartenhan on
huimauskin keksitty,
nälkäisen sydämen
kyky
 
tuntea pehmeää,
herkkätuntoista
 
takaapäin hiipivää
kovuutta,
joka etsii
oikeaa kulmaa
 
ettei tarvitsisi
tehdä pienen
pieniä murtoja
 
siron ihmisen
ääriviivoihin vaan
kaikessa
piirtyisi luonnollisuus
 
jakaa arki,
päivänvalo ja
halu


 
 
katso lavalle,
katso rytmin tuomaa elämää
 
katsoa toisiaan,
jotta tuoksu on
sukellus
 
kirvelevän ihana
kaipuu
 
 

 
 
kaksi esteetikkoa
mittaa toisiaan
 
passiivisuuden ja
aktiivisuuden
kykyä maata
aloillaan
 
täydessä tyynessä
ja
seuraavaan hetkeen
pinta väreili
saadakseen jokaiselle
teolleen todistajan
 
sen mitä
jumala ei näe,
sitä mitä
ihminen ei
kuule
 
niin se järjetön ja
jäykkyys
sojottaa
syöksyessään lihaansa
 
kaiken tapahtua
selkäytimestä,
joka avaa ja
sulkee porttinsa
 
avaa itsensä,
jotta toinen
avaisi mielikuvansa
 
 
 
 
 
vaaran ja pelon
olla riisutun
roolin kuiskaus
 
viehätysvoiman
muuntaa uni
 
muuntaa ja kierää
aika kiinni
niin kiinni ettei
sanoja erota
 
olla vaan
elämän painottomuus,
avata ovensa,
kun tietää olevansa
kotona
 
kannatella ja
toiveensa esitellä
toteutumistaan
 
 
 
 
 
kastaa siveltimellään
 
täyttää ja puraista
sitä, joka
kolottaa jokaisen
toiveen
 
joko se
kohta loppuu,
jotta voisi taas alkaa
ja jatkaa
 
mutta tieto
on aina riippuvainen
ajasta ja
ei sitä
tähän kannata sotkea
 
kannata sotkea,
rahaa,
valtaa ja
muutakaan maallista
 
ajatusta
varastoitumaan,
sillä unet
eivät kasaannu
 
elimeeni synny
loputonta kestävyyttä
 
koska se soitto
on itsessään ihanuus
 
uhkean ruumiin ja
solakan sielun
kyky peilata
itsensä musiikiksi




 
miten se osaakin
riisua ruumiin
sielusta
 
pestä kasvonsa
niin että kauneus
säilyy niiden
muodoissa
 
ja kun se kertoo
intohimostaan,
kuinka helppo on langeta
käden kosketukseen
 
hyväilyn houkutteleviin
rytmeihin
kuten kasvoilla ja hiuksilla
peitellään,
tehdään tietä
avaimen kohdata
virittäytyneisyytensä



 
aamun kohdata onnensa,
päivän heleästi
soiva nuoruus
 
karvojen kasvaa
huulien väliin,
metsä joka
hukuttaa
 
tarttua siihen yhteen
karvaan,
siihen koko
rusketukseen
 
jonka varassa
koko illuusio
keinutteli
 
 
 
 
kohtalo kaiken käsissään
 
 
 
sellainen määrä
katoavaisuutta,
sellainen määrä
lämpöä
kaiken kylmyydessä
 
halu tunkee
ihon läpi kuten
eroottisuus
ottaa tunteen
 
ottaa kaikkien
tunteiden rajan
ja miettii
minne astuu
 
minne koskettaa
 
miettii tiedon halua,
halua ja
silloin huulemme
koskettivat
 
 
 
omituista
mitä siinä
tapahtuu
 
 
 
kaikessa
voimallisuudessa
tuntuu höyhenpeitto
 
kaikki unta
karkottavat kuvat
saada yönsä
nauttimaan
 
miten sellainen
huokausta seuraava
ponnistus osaakin olla
vartija joka
ei koskaan kysele
 
se vaan nostaa
päänsä
 
sammuttaa ja
sytyttäen valot,
sammuttaa ja
katsoo tähtiä
 
laukaistessaan
 
antaessaan kaikelle tarkoituksensa
 
 
 
 
kaikki oli
allekirjoitettu
nimissämme
 
pelkomme ja
rohkeutemme olivat
käsi kädessä
 
kaikki pirstaleena
pienen etäisyyden
suomassa viisaudessa
 
lempiä,
suudella
ja rakastaa
 
kuunnella niitä
ääniä,
kuunnella kun
sinussa puhuu
tuuli
 
myrsky,
joka
taltuttaa ja
samalla
ottaa askeleen
taakse
 
palaten kuoreensa
takaisin
sitä mitä
oli jo pitkää paennut
 
 
 
 
tulisi valo,
tulisi liha
 
avuttomuus
ilmieläväksi
edessäni
 
hakata rumpua
ja yskiä
sielunsa
ulos hetkeksi
rakkaudesta
 
antaen musiikin
tulla
luoksemme
 
ja katsokaa
se tuli
 
tuliko se
Mariasta
vai vaihtosähköstä
 
taivaankappale
kauneinta
tuoden hengellistä
rauhaa
 
harvoin se
merkitsee mitään
jatkuvaa
 
mitään sitovaa
 
mutta
ohimenevyydessäänkin
yksinäisyys
 
on tänään onnea,
ikävää
 
asioita, jotka muuttavat
ajatukset näkyviksi
kasvoillemme
 
 
 
 
 
 
hyppää sinä
pyhä kolminaisuus
hyppää
 
tule valo,
tule soundi
 
rumpuni ja kitarani
ole minulle
 
hetken hän
 
ole kuin et
koskaan ennen olisi ollut
 
lukittuna,
liikkumatta
vain eleen olla
merkitys
 
 
 
rakastaessani
muistan sen
minkä haluan muistaa
 
hullun tanssin,
jalat harallaan
 
seisoen
polvet suorana
syöksyen tuntemattomaan
 
ja silti tiesin
kenen nimeen kirjoitan,
kenen maalle
perustani painan
 
ja se
valtaa mielen,
se valtaa
pakarasta
nivusiin
 
koskettaessaan
huuliesi hermoa,
matkaasi maan päällä
 
jotta tuntisit olevasi,
tuntisit niin kuin
minäkin tunnen
 
olevani oikeassa
asennossa,
oikeassa unessa
 
ja kun katson sinua,
katson tätä
hetkeä, joka
on aina vapaa
 
vapaa tulemaan ja
menemään,
sääliksi käy
sitä joka
joutuu siitä luopumaan
 

 
 
sillä vastaa,
vastaa kun
sykin sinussa
 
vastaa
 
jotta voisin
silmistäsi lukea
oletko käynyt
taivaassa
 
oletko maailman
rakentanut väliimme
 
vai pelkkää
rokkiako kaipaat
 
heräävää alkua
huipullesi
 
jotta voisimme
kutsua elämää toivoksi


 
uudesti syntyneen musiikin
olla samanlainen merkitys
kuin ihmisen liukua
toinen toisensa olemassaoloksi

let there be rock
 
let there be love
 
niiden olla meissä
 
tässä ja nyt, jokaisena jumalan luomana uutena päivänä tästä eteenpäin
 
tietää olevansa osa rokkia
osa rakkautta,
jotta edes joku tuntisi osaavansa rakastaa
 
tuntisi voivansa ohjata elämää,
voisi ohjata elämää kohti toivoa
 
sitä mitä tunnen,
kun kosketan sinua
laulullani,
kosketan kiehtovuuttasi

niin kuin rakkaus olisi totta kahdelle luodulle



eikä se ole vaikeaa

jos on asenne

jos on tämän ymmärrys

miten käsi tarttuu kaulalle,
miten käsi käteen
niin se ajatus yhtyy toiseen

kuin tuntisi rakastelevansa