Kurjuuden Kuningas

Nouset silmiini,
nouset taivaan ja
maan väliin
kuin tavoittamaton
taivaanranta
katsoo sieluuni
 
läheisyytesi on
kaukaisuuteni,
ruumiisi kaipaus
tuuleen varisseet
sanani
 
kuorittavissa
keitettävissä
 
ja silti kaikki tuntuu
haavoittuvana ja
valmistautumattomana
 
siten kuten
kaiken tuntuessa,
kun
joutuu luopumaan
autuudestaan ja
ottamaan unohduksen
osaksi tulevien
päivien riimejään
 
-
 
tänään ajatukseni
myötäilevät
kehosi korkeutta
 
en tahdo saada
sanojani kuuluviin
 
joku lienee
repinyt kieleni
 
antoi niiden
sanojen vaan päättyä,
ja hedelmöittyä
 
miten ne
suusta kuoriutuneet alkiot
räpyttävät
hellyttävästi
 
opettelevat lentämään
pienet ja
untuvaiset
 
lienevätkö
vielä
immuuneja tuskalle
ja etsivät
reviiriään
 
kuuluvaisuuden tunnettaan
 
kohdetta naiiville uskolleen
 
-
 
niitä henkäyksiä
tulee pihahduksittain
 
pienen pienet
toivon kipinät
höyhenen kevyissä
asusteissaan
 
päällään maailman
tuska,
sekasortoinen
elämä
ja silti
nuo pienen
pienet
ajatukset
 
osaavat
olla irrallaan
ajan turhuudesta
 
osaavat muistella
vuosien varsiin
kasautuneita muistojaan
 
-
 
aina se
sama hiljaisuus
 
ajan ulkopuolinen
 
historiansa ulkopuolinen
alitajuinen tietoisuus
ymmärtää
hiljaisuuden tapaa
puhua
 
koskettaa ajanrenkaansa
aaltoa ja
nousee pintaa
 
leviten keskipisteisiimme
 
ihanasti se
on alkusoitto
tai
yhteisymmärryksen merkki
 
kosketuksen tärkeydestä
johonkin tärkeään
 
johonkin joka
koputtaa sieluni seinämää
 
kaikkihan osaavat
tuntea himoa
miten se pikku veitikka
 
tuntuu aina
kuin taivaan lahja
olisi laskeutunut
joukkomme tummaan
 
näyttäen suonensa,
hermonsa
 
koko häpeämättömyytensä anatomian,
joka
riisuutuu
ikkunansa takana
 
suojaavan minänsä
halutessa jotain tapahtuvaksi
 
-
 
miten sillä
olikin enkelin ääni
 
ja samassa
kauneudessa
herää tahto taistella
ja samalla sytyttää
 
kuunsa kirjoittamaan
 
laulamaan ja
tanssimaan,
pudottamaan ruumiinsa
varjoonsa
 
varjojen mailla
se sama katseen
epätodellisuus
 
sama äänettömyyden
ymmärrys, joka
koskettaa tajuntaa
 
ohjaa kirjoittavaa
suuta suutelemaan
merta jota
niin palavasti rakastaa
 
sitä samaa
haaksirikkoa,
joka rakentaa
purtensa kodikseen
 
huuhtelee niitä
kauniin unisia
rantoja
 
joita kaipuun
suuri sydän
sytyttää ainoan
luotettavan aurinkonsa
säteisiin sammuakseen
 
mutta mitä niistä
tiedonpuun
näivettyneistä
hedelmistä maistaakaan
 
onko se
 
se toivottu
ripaus intohimoa,
hienoinen kitka,
joka jarruttaa jokaisen
veden virtausta
 
jokaisen kihisevää
levottomuutta,
jonka haluaisi
aina olevan
sovinnaisuuden yläpuolella
 
silloin,
kun
tihkuva sietämättömyys leikittelee
tunteillani
 
 
-
 
 
olen tuuliajolla
nykyhetkestä
 
nousen vedestä
kuin kala,
ja tunne tukehtuvani
 
miten se suljettu
akvaario oli
kaikki mitä
elääkseen tarvitsee
 
olen enemmänkin
kiertoliike, joka
sulauttaa kevään
kesäksi ja
hylkii talvea sen
tekemää
kantta avaruuteni päälle
 
sekoitan aikaa
sekoitan ajatuksesi,
jotta
voisin tuntea
kevään kehossasi
 
kesän muovaamat
kurvit,
jotka pyytävät
vielä odottamaan
 
pyytäen uimaan
napaansa,
pisteen olla karttasi
historian aloittaa kerrontansa
 
se vetoaa minuun
 
miten pakottavuus
kaikkoaa
ja voin nauttia
vilpittömyyden
suomasta vapaudesta
 
taistelematta aina
vastavirtaan
 
-
 
miten ihanalta
tuntuu olla
osa hiusvirtaa
 
naisellisuuden haituvaa,
joka
kulkee maisemaani
edestakaisin kuin
elämälläni olisi tarkoitus
 
nousta päälleen kuin
ajan on
tarkoitus palata
maailmaan
 
ylittää se
ratkaiseva kynnys
 
rajat,
mielikuvituksen
savut,
jotka herkistät aistimuksiamme
 
ne linnut, jotka
ovat pudonneet pesistään
 
ne aukot, jotka ovat
mustuneet ja
tulleet painonsa
kokoon puristamiksi
 
olen siinä
aukon suulla
siinä tapahtumahorisonttini
reunalla
 
ja sieluani koputtaa
viattomuus
 
ohikiitävän elämän
nuoruus,
joka halusi
tuntea aikaa
 
illuusioidensa ihanuuden
 
kaiken käsin kosketeltavana
 
miten se elämäni
vesi läikkyy
miten se vetää
itseään vasten
 
mitä minä luulin
 
miljoonat
ihmiset
valaistujen ja
pimeiden ajatustensa takana
 
he tuntevat
samana kylmyyden ja
lämmön
 
osana jotakin
johonkin,
 
ja minä
suojassa täällä
sielussani
tuolta näytelmältä
 
mutta ovet
avoinna ja
valmiina katoamaan
 
kiinnekohtaan, jonka
jokaisen yksinäisyys
palauttaa huomatessaan
polttaneensa itsensä
 
-
 
olen tässä
eteisessä
 
kerran rakastamani
elämän luona,
mutta mikään
ei ole ennallaan
 
kaikki vapautuu
hysteeriseen itkuun
 
kaikki jotka ovat
heränneet henkiin ja
osana itseäni
 
mittaamatonta surullisuutta,
joka kasvoi ja
kantoi taakkansa
 
anteeksianto, joka
rakensi talonsa
 
rakensi elämänsä
 
omien röyhkeästi
uneni
 
pudoten sen pauloihin
eikä enää
voinut palata luotaan
 
onko se masokistista nuolla
haavojaan julkisesti
 
avoimena kaikki
 
halun, inhon,
tarpeen ja
odotuksen paradoksit
toisten katsella
 
-
 
en ole koskaan
nähnyt elämääni
tällaisena
 
uskoa kohteelleni
 
olen jo
jostain syystä
piirtänyt tien ja
totuuden
 
miten siihen yhteyteen
sulaa outo
onnellisuus
 
se rakentuu
niin pienestä
 
ja vaikka
siihen
sisältyy paljon
historiaa
 
sen takana
ja alla palaa
liekki elämää
 
totuus ja
mielikuvitus
 
mehän tiedämme
etteivät
ne toimi ja
tunnista aikaa
 
mehän olemme se
aalto, joka
rakentaa tarinansa
todellisuuteen
 
me olemme
se aukko, joka
rakentaa ihmisten
meneviä reikiä
 
olemme siinä rajalla,
joka jakaa
elävät ja kuolemaa
 
ymmärtää ettei
rajan puolella ole väliä
 
me emme ole
missään enempää
tai olemme
kaikki mitä olemme
 
 
-
 
olin railo
sisimmässäni
 
olin ravinnut
puutteeni,
sopeuttanut sieluni
olemassa olevaan
 
kohtalokkaasti
sisältynyt ympäristööni,
erillisyys on ottanut
sisältöni omakseen
 
kaiken todellisuudella
on persoonallisuus
 
ja se koputtaa
sieluumme,
näkökenttämme
ikkunaan
 
se on minun
puuttuva tieni
 
ja se on minun kaipaukseni
 
-
 
katso kasvojani
katso sitä halun
määrää
 
katso sitä
mitä pystyn
kestämään
 
tapailen niitä
sanoja
tavuja, jotka
herättävät
kaiken kauniin
 
miten se tekee
läpinäkyvyytensä,
ohikiitävän eleen
 
jonka jokainen tuntee
sen kulkiessa
lävitseen
 
miten sen
tulivuoren juurella
pilvet kantavat
päiviäsi
 
aistien vapauden
tuntua kiitollisuudelta
jakaessaan jumalille
tarkoitetut ilot
 
tunne kuinka
se tekee meistä
luovia,
miten se syöpyy
jokaiseen hiukkaseen
jokaisessa hengen
ja ruumiin yhteyteen
 
-
 
anna minulle
se puutarha,
anna se hedelmä
 
se tieto,
joka vapauttaa meidät
synnistä
ja kertoo meidän
olevan olemassa
toisillemme
 
kerro se
luonnollinen ja
yliluonnollinen
niin että
ymmärtäisin
 
mikä on se paikka maailmassa,
joka kuuluu maailmaasi
 
kaikki ehdottomat
ehdotukset,
jotka valuvat
läpi väristysten
 
ja imeytyvät
sisimpäämme
vapaaksi vuolaaksi
liikkeeksi
 
se rauhoittaa
sieluani,
eikä siihen tarvita yötä
 
pimeään, kuolemiseen
rakastelemiseen
 
ei naamioita
 
kaikki vain sen yhden
vaivaisen
tai kaiken mitä
meille on
puolestamme annettu
 
mikä meihin
valuu ja
mikä tekee meistä
valmiita
 
-
 
en tiedä
mitä se tarkoittaa
 
haluan kutsua
sitä silti
rakkaudeksi
 
jälkiähän siitä
jää
 
muutakin kuin
suudelman mittainen
huuliin
 
eikö ole
kaunista,
että on olemassa
vastustamattomuutta
 
teitä joita kulkea
 
koske nimetöntäsi
koske sitä uomaa,
joka
on osa sitä merta
 
osa sitä syvyyttä
joka pisaroi
ja murtaa
sen murtamattomuuden
rajan
 
vain jotta
ihmisessä herää
aurinko
 
tuuli, joka
liikuttaa
 
saa tuntemaan
rakastetulta
rakkaudessaan
 
ja vaikka ne
jäljet katoaisivat
 
eivät ne katoa
 
koskaan unohduksiin
 
selittämättömyys on
vain osa tällaista hetkeä
 
-
 
tiedäthän sen
 
I wanna be lost
 
niin kuin katoavaisuudella on nimesi
 
lost in your presence
 
johon eksyttyään ei enää osaa haluta muuta kuin
 
to be  in love with your life
 
ja haluaa sanoa sen ääneen
 
rakastan, jotta rakkaus täyttyisi ja tuntisin osaavani elää
 
elämä on lahja
sitä samaa ainetta on
jokaisen sielussa
sitä samaa sykkivää lähdettä, joka pulppuaa
 
jolla on mahdollisuus
tehdä meistä onnellisia
 
ja se ihana kiitollisuuden tunne siitä
 
olemme saaneet ymmärryksemme
 
hassua, että
tätä kutsutaan
hukkumiseksi tai eksymiseksi
 
sitä että kadottaessaan
löytää itsensä

identiteettinsä
 
löytää sisältönsä
rakastaa ja tulla rakastetuksi
 
 
ei ole helppoja vastauksia
ei teitä
totuuksia
 
on vain Rakkaus