Ja niin kuin
minä olen aina
luullut laulavani
kauneimman
suloisimman
lauluni
korkeuksiin
elämäni tuskan
yläpuolelle
hellä sydämeni
toivoi laskeutuvansa
elämän hyvyyteen
lämpimän tutkivana
suurenmoinen aistimus
paljaan ihon pintaa
elämässä on
niin paljon
tyhjyyttä
tyhjiä pisteitä
lämmön ja
inhimillisyyden
ottaa tietoisuus
otteeseensa
elämän
nuoruus
maistoi
kliinisyyttään
miten se tukahduttaa
syvyyden
miten se kirkas
vesi läikkyi,
kalpea kauneus
varjonsa tummuudessa
antaen laineensa
elämän pintaan
miten se
rakastava
sydän voi
merkitä toisen
sydämen
miten tietämätöntä
antaa sielun ja
ruumiin nukkua
aloin rakentaa
fantasiastani
elämää
kannoin
optimismini
salaisuuksieni
tavoin avoimuuteen
annoin ruumiini
tuntemusten
kantaa aistillisuutta
ilotaloni voiman
olla huumorintajuni
kiihkein
purkaus
trapetsi,
josta ei
voisi pudota
sillä pienet nautinnot
pitävät
liikkeen kohdallaan
antavat äänellemme
polttoaineen
rakkauden ihmiseen
miltä tuntuu
olla vahvojen
siipien voima
tai keskinkertaisuuden
yläpuolinen
painovoima
nousta ja
laskeutua
suusta suulle
huulien välkkyessä
nostaessaan
päätään voimansa
kukkuloilla
niin se elämä
nousee satulaan
ja saa mielihyvänsä
miten se kaunis
kehomme
osaakin vääntelehtiä
yksinäisyydessään
hakien paikkaansa,
hakien antaumukselleen
sen kohdan,
jossa
antaakin kaikkensa
kirjoitin joskus
palavasta vedestä
pyhästä nesteestä,
joka valuu meissä
raukeuden levitä
ruumissa
voi nähdä
kuinka se
jättää jälkensä
synnyttää
omaisuutensa
ja merkitsee
omakseen
niin se
halu kulkee
ihon pintaa
sielussa
tiivistyen
uusiksi kuvioiksi
läsnäolon tuntumaan hyväilyltä
ja miten se
pelkkä
puheen ääni saa kaiken
avautumaan
niin se riisuu valheemme
riisuu ja
sytyttää
syvemmät tunteemme
syvemmät
kuin
sukupuoliset
tai himon
poltteemme
ihmisen ihme
on syntynyt
jokainen matka
on osa toivoa
ja jonkinlaista
odotusta
romanttisia
toiveita ja
kaipuuta
nyt ei
tarvinnut avata ovea
löytääkseen
seisoa rajalla
hypätäkseen
ja paetakseen
mielihyvänsä
pettymyksiä
se kaikki on
meissä,
unohtumattomin
hymy
katse, joka
osaa roolinsa
ja kiinnittyy
tietoisuuteemme
se muuttaa
näkemättömän
näkeväksi,
painonsa tuntevaksi
todellisuudeksi
elämä oli tuonut
sisäänsä
koko olemuksen
tuntemuksen,
jonka tuntee
sokeudessaan
tien, jossa
iho
on pehmeimmillään
ja sydän
herkimmillään
etsien unohduksen ja
tulevan elämän
erittämiä
tuoksuja
iloja, jotka
olivat pieniä
ja suuria
kuolemia
pelkoja, jotka
poistuvat reflekseistä
ja antavat
valloittamattomien
tunteiden purkaa
linnoituksensa
oliko puhumattomuus
voittanut neitsyytensä
tehnyt ensimmäiset
tekonsa ja
saanut kaksi tahtoa
tahtomaan
niin se
pimeys
hävisi
rakkauden
vastaanottamisen
sisäinen syke
rakkauden tuntemiseksi
halusin tosissani
tuntea naisen
halusin varmuuden
siihen orastavaan
tunteeseen
sen joka ennen
lensi
intoon ja
intensiteettiin
tunnen sen
tunnen olemuksesi
koko painon
vaikkei se
ole oikeaa
painoa
eroottisuuden ja
hellyyden kasvattaa
siteitään
pieniä aaltoja,
jotka rantautuvat
sielun rantaan
ja vyöryttävät
sitä tunnetta
siihen nesteeseen
palavaan veteen
niin kuin ihminen
palaa rakkaudesta
ollen tulensa
jumala,
joka ei
polttanut
elämäänsä reikiä
vaan täyttyi
uneksien
rakkaudesta
tunteensa viimeiseen pisaraan
minä olen aina
luullut laulavani
kauneimman
suloisimman
lauluni
korkeuksiin
elämäni tuskan
yläpuolelle
hellä sydämeni
toivoi laskeutuvansa
elämän hyvyyteen
lämpimän tutkivana
suurenmoinen aistimus
paljaan ihon pintaa
elämässä on
niin paljon
tyhjyyttä
tyhjiä pisteitä
lämmön ja
inhimillisyyden
ottaa tietoisuus
otteeseensa
elämän
nuoruus
maistoi
kliinisyyttään
miten se tukahduttaa
syvyyden
miten se kirkas
vesi läikkyi,
kalpea kauneus
varjonsa tummuudessa
antaen laineensa
elämän pintaan
miten se
rakastava
sydän voi
merkitä toisen
sydämen
miten tietämätöntä
antaa sielun ja
ruumiin nukkua
aloin rakentaa
fantasiastani
elämää
kannoin
optimismini
salaisuuksieni
tavoin avoimuuteen
annoin ruumiini
tuntemusten
kantaa aistillisuutta
ilotaloni voiman
olla huumorintajuni
kiihkein
purkaus
trapetsi,
josta ei
voisi pudota
sillä pienet nautinnot
pitävät
liikkeen kohdallaan
antavat äänellemme
polttoaineen
rakkauden ihmiseen
miltä tuntuu
olla vahvojen
siipien voima
tai keskinkertaisuuden
yläpuolinen
painovoima
nousta ja
laskeutua
suusta suulle
huulien välkkyessä
nostaessaan
päätään voimansa
kukkuloilla
niin se elämä
nousee satulaan
ja saa mielihyvänsä
miten se kaunis
kehomme
osaakin vääntelehtiä
yksinäisyydessään
hakien paikkaansa,
hakien antaumukselleen
sen kohdan,
jossa
antaakin kaikkensa
kirjoitin joskus
palavasta vedestä
pyhästä nesteestä,
joka valuu meissä
raukeuden levitä
ruumissa
voi nähdä
kuinka se
jättää jälkensä
synnyttää
omaisuutensa
ja merkitsee
omakseen
niin se
halu kulkee
ihon pintaa
sielussa
tiivistyen
uusiksi kuvioiksi
läsnäolon tuntumaan hyväilyltä
ja miten se
pelkkä
puheen ääni saa kaiken
avautumaan
niin se riisuu valheemme
riisuu ja
sytyttää
syvemmät tunteemme
syvemmät
kuin
sukupuoliset
tai himon
poltteemme
ihmisen ihme
on syntynyt
jokainen matka
on osa toivoa
ja jonkinlaista
odotusta
romanttisia
toiveita ja
kaipuuta
nyt ei
tarvinnut avata ovea
löytääkseen
seisoa rajalla
hypätäkseen
ja paetakseen
mielihyvänsä
pettymyksiä
se kaikki on
meissä,
unohtumattomin
hymy
katse, joka
osaa roolinsa
ja kiinnittyy
tietoisuuteemme
se muuttaa
näkemättömän
näkeväksi,
painonsa tuntevaksi
todellisuudeksi
elämä oli tuonut
sisäänsä
koko olemuksen
tuntemuksen,
jonka tuntee
sokeudessaan
tien, jossa
iho
on pehmeimmillään
ja sydän
herkimmillään
etsien unohduksen ja
tulevan elämän
erittämiä
tuoksuja
iloja, jotka
olivat pieniä
ja suuria
kuolemia
pelkoja, jotka
poistuvat reflekseistä
ja antavat
valloittamattomien
tunteiden purkaa
linnoituksensa
oliko puhumattomuus
voittanut neitsyytensä
tehnyt ensimmäiset
tekonsa ja
saanut kaksi tahtoa
tahtomaan
niin se
pimeys
hävisi
rakkauden
vastaanottamisen
sisäinen syke
rakkauden tuntemiseksi
halusin tosissani
tuntea naisen
halusin varmuuden
siihen orastavaan
tunteeseen
sen joka ennen
lensi
intoon ja
intensiteettiin
tunnen sen
tunnen olemuksesi
koko painon
vaikkei se
ole oikeaa
painoa
eroottisuuden ja
hellyyden kasvattaa
siteitään
pieniä aaltoja,
jotka rantautuvat
sielun rantaan
ja vyöryttävät
sitä tunnetta
siihen nesteeseen
palavaan veteen
niin kuin ihminen
palaa rakkaudesta
ollen tulensa
jumala,
joka ei
polttanut
elämäänsä reikiä
vaan täyttyi
uneksien
rakkaudesta
tunteensa viimeiseen pisaraan
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi