Joskus tulee
mieleen
mietiskelijän
vastakohtaisuutena
rumuuden ja
arvottomuuden
henkeen
kärsimyksen
tunne
sellaiseen,
joka
ajaa
määrätietoisesti
niin helposti
saarroksiin
himokas nainen
kaulaan asti
napitetussa
puvussaan
ja
kasvoillaan
salaperäisyyden
naamio
mutta se
tainnuttava
puoleensavetävä
viettelys
ylenkatseellinen
aistillisuus,
joka
juhli hämärässä
kaatoi naisensa,
peittelisi suudelmin,
mutta ei
tietäisi
tai
kenet haluaisi
tällainen karkeus
on kauheaa
todellisuudelle
herkkätunteiselle
esteettisen älylliselle
luonteelle
meissä asuu
sellainen
moitteettomuus,
joka ei haluisi
koskaan
muuttua
välinpitämättömyydeksi
hienoimmissa
sielunliikkeissämme
haluamme
olla
ylpeitä ja
kehittää
sieluamme
ja henkeämme
tiedänhän minä
sen, että
et sinä tätä allekirjoita
mutta minä
tunnen sinut,
ihmisen
suljetuilta huulilta
sen tuntee
jokainen haluaa
pienen ylennyksen,
tunnustuksen
tunteakseen
elävänsä
ei tarvita
kuin joku
absurdi
irrallinen
täysin mielipuolinen
huomionosoitus
melodia ja
kun se
valuu ja
loittonee
kaikuu
sydämen
vierestä
juokseva
punainen veremme
kiihtyy
kiihottuu
kuin erektio
syöksyäkseen
hävitykseen
asti
ja me
kun luulimme
virittyvämme
vain henkisyydellä
ei se
pidä
paikkaansa
yhtälailla
sielullisen
vastavoiman
ruumiilliset
mieltymykset
ajavat laumat
rajalle,
ymmärryksen
ulkokehälle
päihteet
ja sukupuoliset
aktit ovat
joillekin
yhtä suurta
alastoman
avutonta
olemassaoloa
mutta ei
se ole sen parempaa
kuin henkisen
elämän
kehittäjä
luulee
mielenliikkeidensä
olevan ylevämpiä
tärkeämpää
on yhdistää
nauttimisen kyky
taiteellinen lahjakkuus
teknilliseen taitoon
ja
käytännöllisyyteen
tunne oli saatava
sykkimään,
salaiset lokerot
on avattava
läpinäkyvyys
saatava
jokaisen
kosketettavaksi
eihän kukaan
halua olla
koristus
omassa
rikkaudessaan
eihän
eihän kukaan
oikeasti halua
eihän
intohimo
polttaa
jokaisella
sieluun
merkityksiä
niitä pimeitä
hetkiä
jolloin
rakkaus leijailee
hetteiden yli
asettaa
poskensa
toinen
toisen
sydämen yli
kuuntelee
tuntee
suuren kissan
raapivan
sellinsä
seinää
värinää
siinä
polttavan syvyyden
ytimessä
kuka silloin
muistaa
kunniallisen
surkastunutta
ilmestystä
ei kukaan
ei edes
lammas,
joka
ymmärtää
ettei elämä
ole
pelkkä
totisen kaunis
ylevyyden kukkia
kantava heinikko
uskaltakaa
syökää
syökää
niin kuin
viimeistä
päivää
kyllä siihen
uutta
kaunista
kukkaa kasvaa
siihen
onnen tunteeseen
on helppo
paeta
muuttaa se
hellä
ylpeyden
tunne
kulkea komeus
käsivarsillaan
nostaa ilmaan
kaikki
mielikuvituksen
hekumalliset
kuvat
niin että
sielunrauha
saa tyydytyksensä
harhaillessa
kaikki lähtee
varjoista,
jotka antavat
uskaliaisuuden
aikansa uteliaisuus
luo tajuntaan
kuvia,
jotka
ovat todellisuutta,
johon aiemmin
ei uskaltanut
astua
rajaa oli
siirretty hivenen
sielun päämäärätön
tila on
vallannut pienen
lisäkaistaleen
pimeässä on
uskottava,
että maa
kantaa
kukaan ei
ole kaivanut
kuoppaa
johon
inhimillisyys
ja herkkyys
niin helposti maatuvat
lähtökohtaisestihan
kukaan ei
koskaan halua
ja
lopetettuaan
on taivaassa
tuntee aallon
lyövän korkeuksiin
tunteen hyökyä
päiden yli
soittaen
kiitosvirtensä
kaikki mitä
väitetään totena
on epävarmaa
se sulkee
silmämme
lakkaa olemasta
ja silti se
onnistuu
ja pääsee
tarkoitusperäänsä
aukkonsa yli
kuolematta epätoivoon
ei kukaan
kuole haluamatta
haluta pitää
järkiparkamme takia
haluta tunnustaa
halumme,
sielumme
olemassaolo
jäsentää
henkisen ja
ruumiillisen
voiman kykyyn
meidän ympärillämme
ja meissä
on valtavasti
potentiaalia
ja me yletämme,
sormilla tavoitamme
kuin henkäys
ikuisuuteen
meitä koskettaa
mieleen
mietiskelijän
vastakohtaisuutena
rumuuden ja
arvottomuuden
henkeen
kärsimyksen
tunne
sellaiseen,
joka
ajaa
määrätietoisesti
niin helposti
saarroksiin
himokas nainen
kaulaan asti
napitetussa
puvussaan
ja
kasvoillaan
salaperäisyyden
naamio
mutta se
tainnuttava
puoleensavetävä
viettelys
ylenkatseellinen
aistillisuus,
joka
juhli hämärässä
kaatoi naisensa,
peittelisi suudelmin,
mutta ei
tietäisi
tai
kenet haluaisi
tällainen karkeus
on kauheaa
todellisuudelle
herkkätunteiselle
esteettisen älylliselle
luonteelle
meissä asuu
sellainen
moitteettomuus,
joka ei haluisi
koskaan
muuttua
välinpitämättömyydeksi
hienoimmissa
sielunliikkeissämme
haluamme
olla
ylpeitä ja
kehittää
sieluamme
ja henkeämme
tiedänhän minä
sen, että
et sinä tätä allekirjoita
mutta minä
tunnen sinut,
ihmisen
suljetuilta huulilta
sen tuntee
jokainen haluaa
pienen ylennyksen,
tunnustuksen
tunteakseen
elävänsä
ei tarvita
kuin joku
absurdi
irrallinen
täysin mielipuolinen
huomionosoitus
melodia ja
kun se
valuu ja
loittonee
kaikuu
sydämen
vierestä
juokseva
punainen veremme
kiihtyy
kiihottuu
kuin erektio
syöksyäkseen
hävitykseen
asti
ja me
kun luulimme
virittyvämme
vain henkisyydellä
ei se
pidä
paikkaansa
yhtälailla
sielullisen
vastavoiman
ruumiilliset
mieltymykset
ajavat laumat
rajalle,
ymmärryksen
ulkokehälle
päihteet
ja sukupuoliset
aktit ovat
joillekin
yhtä suurta
alastoman
avutonta
olemassaoloa
mutta ei
se ole sen parempaa
kuin henkisen
elämän
kehittäjä
luulee
mielenliikkeidensä
olevan ylevämpiä
tärkeämpää
on yhdistää
nauttimisen kyky
taiteellinen lahjakkuus
teknilliseen taitoon
ja
käytännöllisyyteen
tunne oli saatava
sykkimään,
salaiset lokerot
on avattava
läpinäkyvyys
saatava
jokaisen
kosketettavaksi
eihän kukaan
halua olla
koristus
omassa
rikkaudessaan
eihän
eihän kukaan
oikeasti halua
eihän
intohimo
polttaa
jokaisella
sieluun
merkityksiä
niitä pimeitä
hetkiä
jolloin
rakkaus leijailee
hetteiden yli
asettaa
poskensa
toinen
toisen
sydämen yli
kuuntelee
tuntee
suuren kissan
raapivan
sellinsä
seinää
värinää
siinä
polttavan syvyyden
ytimessä
kuka silloin
muistaa
kunniallisen
surkastunutta
ilmestystä
ei kukaan
ei edes
lammas,
joka
ymmärtää
ettei elämä
ole
pelkkä
totisen kaunis
ylevyyden kukkia
kantava heinikko
uskaltakaa
syökää
syökää
niin kuin
viimeistä
päivää
kyllä siihen
uutta
kaunista
kukkaa kasvaa
siihen
onnen tunteeseen
on helppo
paeta
muuttaa se
hellä
ylpeyden
tunne
kulkea komeus
käsivarsillaan
nostaa ilmaan
kaikki
mielikuvituksen
hekumalliset
kuvat
niin että
sielunrauha
saa tyydytyksensä
harhaillessa
kaikki lähtee
varjoista,
jotka antavat
uskaliaisuuden
aikansa uteliaisuus
luo tajuntaan
kuvia,
jotka
ovat todellisuutta,
johon aiemmin
ei uskaltanut
astua
rajaa oli
siirretty hivenen
sielun päämäärätön
tila on
vallannut pienen
lisäkaistaleen
pimeässä on
uskottava,
että maa
kantaa
kukaan ei
ole kaivanut
kuoppaa
johon
inhimillisyys
ja herkkyys
niin helposti maatuvat
lähtökohtaisestihan
kukaan ei
koskaan halua
ja
lopetettuaan
on taivaassa
tuntee aallon
lyövän korkeuksiin
tunteen hyökyä
päiden yli
soittaen
kiitosvirtensä
kaikki mitä
väitetään totena
on epävarmaa
se sulkee
silmämme
lakkaa olemasta
ja silti se
onnistuu
ja pääsee
tarkoitusperäänsä
aukkonsa yli
kuolematta epätoivoon
ei kukaan
kuole haluamatta
haluta pitää
järkiparkamme takia
haluta tunnustaa
halumme,
sielumme
olemassaolo
jäsentää
henkisen ja
ruumiillisen
voiman kykyyn
meidän ympärillämme
ja meissä
on valtavasti
potentiaalia
ja me yletämme,
sormilla tavoitamme
kuin henkäys
ikuisuuteen
meitä koskettaa
Selite:
Ihana Turunen äänellään ja Nooran kykyä tuntea ja nähdä kuvillaan.
https://www.youtube.com/watch?v=-nC7VaPZV_Y
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mutta jatkon...siitä olen kyllä hyvinkin samaa mieltä...joskus jostain hyvinkin pienestä ja yllättävästäkin seikasta se halu voi syttyä... eikä sillä ole mitään tekemistä henkisyyden kanssa... ja lähtökohtaisesti...aika useatkin haluaa... ;)
Kaunis, hieno runo, pidän.
Tuo allekirjoituskohta oli loistava!!! Ehdin juuri pohtia, että olen kyllä ehkä eri mieltä ja pam. Wow.
Suuremmoisia hetkiä vietin tekstisi äärellä.
Sivut