Tunne on
riivannut
sieluani pitkään
riemullinen ulvonta
pyrki kauan
kaivattunsa reviirille
käsistään yksiin
sidotut kuplat
odottivat vain
korkin
irtautumista
kaulalta
muuta ei tarvita
muuta ei
yksinäisten
kohtaamiseen
tarvita
jotta
verevä
roudanjuurinen
väristys
saisi kaikunsa
joka ilta olen
rukoillut,
jokaisena
jumalan iltana
olen kiittänyt
elämää
vaikka sieluni
minua soimaa
kertoo satuja,
jotka eivät
anna voimaa
irrottautua entisestä
sitoen vaan
seittinsä
tiiviimmin
jotta kaipaus
ei hakisi
kasvojani
kirjoittaisi
rakkauttaan
huutoihin,
joita kukaan
ei silti kuulisi
olisi vain
kaikentietävä
hiljaisuus
mutta minä
näin ne
silmät
niiden herättämän
kiihkeyden ja
kaikessa
tuntui kuin
kevät olisi
sytyttänyt
intohimon,
tulvan
kostuttaa koko
tienoo
joka nyt
jäätyneenä
jäytää
todellisuuden
rajaa vain
löytääkseen
tien nähdä
itseni
nähdä tarkoitus
tämän
kauniin hetken
synnyttää muutakin
kuin
aamuun heräävän
ihmisen viettejä
miksei elämä
voi olla
seikkailu
karuselli,
joka pyörittää
rakkauden ja
epätoivon rulettia
ja siitä voisi
hypätä
rohkeudella
kaiken liikkuessa
hidastettuna,
jotta ajatus ehtisi
erkaantua ruumiista
jättäisi vain
kärsimyksen
ruumiiseensa
ja
ihmiskunnan pelastamatta
jotta tuntisi
elämässä
mielekkyyttä
yhden onnellisen
päivän, joka
mielihyvänajassa
voi olla
lifetime
vastata elämän
kutsuun
niin kuin
lakkaisi olemasta
hallitsisi hallitsematonta
joka
tekee aina varkaan
opettaa uutta
ja
antaa merkityksen
vapaudelle
pyörittää jotain
sormen ympärille
jotain primitiivisyyttä
suurempaa unelmaa,
joka kumpuaa
kumisevasta tyhjyydestä
humalluksia, jotka virvoittavat kuolleetkin
tunteeksi kohti tuntematonta
puhuttelen sielua
minä en ole
se joksi minua
luulet
en ole mittapuusi
menetelmä
rakkauden nimelle,
sillä elämässä
ei aina
kysytä syvyyttä
tunnetta, joka
ei pyyhkiydy
ja irtoa vaikka
sitä kuinka
kutsuu
ja silti ne
paidan nännit
katsovat minua
niin rujot
ja silti
ylpeästi koholla
hellyyttä ne
kaipasivat,
käsiä, jotka
olisivat vain
niitä varten olemassa
ottaisivat kaiken
tunteella
rikkoen sillat,
joilla epäitsekkyyteni
aina raahautuu
vapaudenkuviteltuun
sanomattomuuteen ja
unohtaa totuuden
totuudenhan minä
haluaisinkin sanoa,
mutta en pystynyt
hiljainenkin tuuli
tuo aina
houkutuksensa
jonkun hipaista ja
sieluni
antautuu ehdoitta
silti
pelkäsin haistavani
olemassaolosi
pelkäsin muuttuvan
muotosi
lävistävän
sieluni
tekevän raajoistani
liikkumattomia
mahdoton ajatus
tuoksusi oli
jälleen tunkenut
kaiken läpinäkyväksi
tuntea hyvänolon
vallata sydänalaa
ei aina tarvitse
ymmärtää
miksi elämä
erottaa
miksi hillitty
huulien rajaus
vetää magneetin
tavoin
eihän hengellä
ole nimeä,
se vaan syntyy
tarjoamalla ruumiinsa
vuoropuheluun
henkisen tyydyttymisen
kysyä ruumiilta
missä sinun siipesi
ovat,
täydellisen
antautumisen
turhamaisuus
anna sen
levittäytyä ja
odottaa löytymistään
avaa jo
mielikuvituksesi,
anna halusi
kasvaa korkeuksiin
kietoutua
pikkurilliini,
siihen elämän
suopeuden kohtaan
jonka onnentunteessa
voi olla viimeinen
mahdollisuus
viimeisen elämän
ensimmäinen tarkoitus
sillä odotus
ei asu
tässä hetkessä
vain puute tarvitsee
vapaita sieluja
rakentamaan elämään
verkkoja
jotta kaikki
tuntisivat koskettavansa
syvälle huokuvaa
lämpöä ja totuutta
tässä asuu
ruokalusikallisen
ylellisyyttä
pikkurillillinen
silmäniskun
valtaa
seisoa ovensuussa
etsimässä kadottamaansa
täydellisyyden
mekanismia
nimettömän
intohimon kaataa
varmuus
omilla aseillaan
virittäytyä ja
asettua käytettäväksi
tehdäkseen
kesyttämättömistä
ruumiin osista
tähtäin saaliinsa
ympäröitäväksi
intohimoinen itsensä
ja jos siihen
haluun voisi kuolla
tervetuloa vaan
tuo eroottisen
hyvänolon hautuumaa,
olen jo
kankeudesta
jäykkänä
jotta mitään
ei jäisi tähteeksi
jotta jatkuvasti
muotoaan muuttavalla
äärettömyydellä
olisi vastakappaleensa
ihmisethän aina
tekevät elämän ja
rakkaus ei ole
kyvykkyyttä
kouristuneiden sormien
laueta riippumaan
kuin
kypsien omenien
painamat oksat
ja vaikka
olisimmekin
erilaisia
tekisimme sen
kiinnittyä
samanhenkisyydellä
elämän suomiin
ulottuvuuksiin
olemalla osana mellakkaa
osana käsivarsia
ja intiimiyttä
niitä joita yökaudet
käsissä pidetään
niitä joita odotuksen
onni saa aukeamaan
vauhkoontuen ja kutsuen
kyltymättömän perhosen
hitaasti matkaa tekevän
kielenpään liikkumaan
terälehtiensä päällä
ja jos
koskettaisit nyt,
kietoutuen pikkurillini ympärille
kaikki olisi mennyttä
haluhan on
kaiken lähde
ilmassa värisevän
tunteen työntää
kaikkea eteenpäin
sitouttaa ja täyttää
elämää toiveillaan
ei askeltakaan
enää
ei kosketusta
kauniimpaa
tai
todellisuus
pyyhkii tiehensä
tuon taianomaisen
maailman
ja
palauttaa
maailmankaikkeuden paikoilleen
uteliaat sormet
ihollaan
tuntien itsensä
jälleen haavoittuvaiseksi
oudon epätodellisuuden tilaan
nostaa rintakehäänsä
älä sano ettet
haluaisi tätä
yhtä paljon
kuin minä
älä sano
ettei sielua
murskaava vetovoima
tuhoaisi puolustustasi
polta sillat takanasi,
jottet taas
vetäydy siihen
kaipuun ja
rakkauden ruumiiseen
jonka on saatava
ihmisrakkaus
kaikki ne
huoneet, joita
elämän lämpö
pitää sylissäsi
kylmiä väreitä sinä
tarvitset,
sinä nöyrä ja
huomaamaton
kielen, jolla
kukintosi täytät
olemassaolosi
sykkivään silmuun
perustat
häädä se sääli
rinnastasi,
käytä elämän
koristamaa vartta
ettei aika
enää vääntäisi
yksinäisyyttä
pientä
välinpitämätöntä
rikokseen
vaan
käsien ulottuvilla
oleva
kivensiru saisi
lempeitä sanoja
enemmän
jonkun joka
ottaisi vastaan
paljaan
tuntumaan untuvalta,
kun sielua
sisältä täytetään
haikeudella
muistelet joskus
sitä päivää
sitä rakkautta
kuhisevaa kohtaa,
joka odottaa ottajaansa
sitä tuoksua,
joka
pukeutuu valkeaan
ja koristaa
pukunsa punaisella
ottaen pisteensä,
jolta ei ole
koskaan enää
paluuta
tätä minä
haluan,
jokaisena päivänä
tämän minä
haluan
valuvan liki
pumpata
henkeä ja
läheisyyttä,
joka
tuoksuu onnellisuudelta
täyttäen sinut tuntemattomuudella
ja silti tuntuu kuin olisit aina kotona
kylmii väreitä,
siinä tuoksussa on
meidän yhteinen biisi
laula niitä sanoja
ja ne syntyen tulevat
tussilla piirretty kuva kannessa
kehystettynä rakkaudella
kaksi hiljaista
ja olin päättänyt jäädä
olin päättänyt kuivata
sielun kyyneleet
laskien käteni
ihollesi
tuntien naisen,
rakkauteni ääriviivat
riivannut
sieluani pitkään
riemullinen ulvonta
pyrki kauan
kaivattunsa reviirille
käsistään yksiin
sidotut kuplat
odottivat vain
korkin
irtautumista
kaulalta
muuta ei tarvita
muuta ei
yksinäisten
kohtaamiseen
tarvita
jotta
verevä
roudanjuurinen
väristys
saisi kaikunsa
joka ilta olen
rukoillut,
jokaisena
jumalan iltana
olen kiittänyt
elämää
vaikka sieluni
minua soimaa
kertoo satuja,
jotka eivät
anna voimaa
irrottautua entisestä
sitoen vaan
seittinsä
tiiviimmin
jotta kaipaus
ei hakisi
kasvojani
kirjoittaisi
rakkauttaan
huutoihin,
joita kukaan
ei silti kuulisi
olisi vain
kaikentietävä
hiljaisuus
mutta minä
näin ne
silmät
niiden herättämän
kiihkeyden ja
kaikessa
tuntui kuin
kevät olisi
sytyttänyt
intohimon,
tulvan
kostuttaa koko
tienoo
joka nyt
jäätyneenä
jäytää
todellisuuden
rajaa vain
löytääkseen
tien nähdä
itseni
nähdä tarkoitus
tämän
kauniin hetken
synnyttää muutakin
kuin
aamuun heräävän
ihmisen viettejä
miksei elämä
voi olla
seikkailu
karuselli,
joka pyörittää
rakkauden ja
epätoivon rulettia
ja siitä voisi
hypätä
rohkeudella
kaiken liikkuessa
hidastettuna,
jotta ajatus ehtisi
erkaantua ruumiista
jättäisi vain
kärsimyksen
ruumiiseensa
ja
ihmiskunnan pelastamatta
jotta tuntisi
elämässä
mielekkyyttä
yhden onnellisen
päivän, joka
mielihyvänajassa
voi olla
lifetime
vastata elämän
kutsuun
niin kuin
lakkaisi olemasta
hallitsisi hallitsematonta
joka
tekee aina varkaan
opettaa uutta
ja
antaa merkityksen
vapaudelle
pyörittää jotain
sormen ympärille
jotain primitiivisyyttä
suurempaa unelmaa,
joka kumpuaa
kumisevasta tyhjyydestä
humalluksia, jotka virvoittavat kuolleetkin
tunteeksi kohti tuntematonta
puhuttelen sielua
minä en ole
se joksi minua
luulet
en ole mittapuusi
menetelmä
rakkauden nimelle,
sillä elämässä
ei aina
kysytä syvyyttä
tunnetta, joka
ei pyyhkiydy
ja irtoa vaikka
sitä kuinka
kutsuu
ja silti ne
paidan nännit
katsovat minua
niin rujot
ja silti
ylpeästi koholla
hellyyttä ne
kaipasivat,
käsiä, jotka
olisivat vain
niitä varten olemassa
ottaisivat kaiken
tunteella
rikkoen sillat,
joilla epäitsekkyyteni
aina raahautuu
vapaudenkuviteltuun
sanomattomuuteen ja
unohtaa totuuden
totuudenhan minä
haluaisinkin sanoa,
mutta en pystynyt
hiljainenkin tuuli
tuo aina
houkutuksensa
jonkun hipaista ja
sieluni
antautuu ehdoitta
silti
pelkäsin haistavani
olemassaolosi
pelkäsin muuttuvan
muotosi
lävistävän
sieluni
tekevän raajoistani
liikkumattomia
mahdoton ajatus
tuoksusi oli
jälleen tunkenut
kaiken läpinäkyväksi
tuntea hyvänolon
vallata sydänalaa
ei aina tarvitse
ymmärtää
miksi elämä
erottaa
miksi hillitty
huulien rajaus
vetää magneetin
tavoin
eihän hengellä
ole nimeä,
se vaan syntyy
tarjoamalla ruumiinsa
vuoropuheluun
henkisen tyydyttymisen
kysyä ruumiilta
missä sinun siipesi
ovat,
täydellisen
antautumisen
turhamaisuus
anna sen
levittäytyä ja
odottaa löytymistään
avaa jo
mielikuvituksesi,
anna halusi
kasvaa korkeuksiin
kietoutua
pikkurilliini,
siihen elämän
suopeuden kohtaan
jonka onnentunteessa
voi olla viimeinen
mahdollisuus
viimeisen elämän
ensimmäinen tarkoitus
sillä odotus
ei asu
tässä hetkessä
vain puute tarvitsee
vapaita sieluja
rakentamaan elämään
verkkoja
jotta kaikki
tuntisivat koskettavansa
syvälle huokuvaa
lämpöä ja totuutta
tässä asuu
ruokalusikallisen
ylellisyyttä
pikkurillillinen
silmäniskun
valtaa
seisoa ovensuussa
etsimässä kadottamaansa
täydellisyyden
mekanismia
nimettömän
intohimon kaataa
varmuus
omilla aseillaan
virittäytyä ja
asettua käytettäväksi
tehdäkseen
kesyttämättömistä
ruumiin osista
tähtäin saaliinsa
ympäröitäväksi
intohimoinen itsensä
ja jos siihen
haluun voisi kuolla
tervetuloa vaan
tuo eroottisen
hyvänolon hautuumaa,
olen jo
kankeudesta
jäykkänä
jotta mitään
ei jäisi tähteeksi
jotta jatkuvasti
muotoaan muuttavalla
äärettömyydellä
olisi vastakappaleensa
ihmisethän aina
tekevät elämän ja
rakkaus ei ole
kyvykkyyttä
kouristuneiden sormien
laueta riippumaan
kuin
kypsien omenien
painamat oksat
ja vaikka
olisimmekin
erilaisia
tekisimme sen
kiinnittyä
samanhenkisyydellä
elämän suomiin
ulottuvuuksiin
olemalla osana mellakkaa
osana käsivarsia
ja intiimiyttä
niitä joita yökaudet
käsissä pidetään
niitä joita odotuksen
onni saa aukeamaan
vauhkoontuen ja kutsuen
kyltymättömän perhosen
hitaasti matkaa tekevän
kielenpään liikkumaan
terälehtiensä päällä
ja jos
koskettaisit nyt,
kietoutuen pikkurillini ympärille
kaikki olisi mennyttä
haluhan on
kaiken lähde
ilmassa värisevän
tunteen työntää
kaikkea eteenpäin
sitouttaa ja täyttää
elämää toiveillaan
ei askeltakaan
enää
ei kosketusta
kauniimpaa
tai
todellisuus
pyyhkii tiehensä
tuon taianomaisen
maailman
ja
palauttaa
maailmankaikkeuden paikoilleen
uteliaat sormet
ihollaan
tuntien itsensä
jälleen haavoittuvaiseksi
oudon epätodellisuuden tilaan
nostaa rintakehäänsä
älä sano ettet
haluaisi tätä
yhtä paljon
kuin minä
älä sano
ettei sielua
murskaava vetovoima
tuhoaisi puolustustasi
polta sillat takanasi,
jottet taas
vetäydy siihen
kaipuun ja
rakkauden ruumiiseen
jonka on saatava
ihmisrakkaus
kaikki ne
huoneet, joita
elämän lämpö
pitää sylissäsi
kylmiä väreitä sinä
tarvitset,
sinä nöyrä ja
huomaamaton
kielen, jolla
kukintosi täytät
olemassaolosi
sykkivään silmuun
perustat
häädä se sääli
rinnastasi,
käytä elämän
koristamaa vartta
ettei aika
enää vääntäisi
yksinäisyyttä
pientä
välinpitämätöntä
rikokseen
vaan
käsien ulottuvilla
oleva
kivensiru saisi
lempeitä sanoja
enemmän
jonkun joka
ottaisi vastaan
paljaan
tuntumaan untuvalta,
kun sielua
sisältä täytetään
haikeudella
muistelet joskus
sitä päivää
sitä rakkautta
kuhisevaa kohtaa,
joka odottaa ottajaansa
sitä tuoksua,
joka
pukeutuu valkeaan
ja koristaa
pukunsa punaisella
ottaen pisteensä,
jolta ei ole
koskaan enää
paluuta
tätä minä
haluan,
jokaisena päivänä
tämän minä
haluan
valuvan liki
pumpata
henkeä ja
läheisyyttä,
joka
tuoksuu onnellisuudelta
täyttäen sinut tuntemattomuudella
ja silti tuntuu kuin olisit aina kotona
kylmii väreitä,
siinä tuoksussa on
meidän yhteinen biisi
laula niitä sanoja
ja ne syntyen tulevat
tussilla piirretty kuva kannessa
kehystettynä rakkaudella
kaksi hiljaista
ja olin päättänyt jäädä
olin päättänyt kuivata
sielun kyyneleet
laskien käteni
ihollesi
tuntien naisen,
rakkauteni ääriviivat
Selite:
Niin... montako kipinää tarvitaan yhteen kunnon roihuun-----makee sovitus, vähän pienempi lato vois syttyy helpostikin-----
https://www.youtube.com/watch?v=HWFkj5rPkAI
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut