Onni onnettomuudessa
siinäkö sinä olet.
Et kai sentään
liian suureksi kasvaneessa juhannuskokossa.
Minä kannan vettä
tukahdutan onnenkipinän.
Entä jos,
olisikin aikaa mökkeillä.
Suljen verhot,
sillä pidän pimeästä
ja haluan rauhassa olla ehtimättä
mutta
Entä jos,
onni laulaakin silloin ikkunani alla
ehkä on kevät
ja korvalehdilleni kasvaa orvokkeja.
Entä jos,
illalla
lakastuneet orvokit varisevat tyynylleni
onni istuu niiden alla, syksyn väripaletissa
kylvää onnensiemeniä
hiljaisuudessa pieni ääni kuiskaa
sitten herätyskello
ja maanantai
tässä minun on kylmä
talvipakkanen
ja korvalehteni paleltunut sato
bussin penkillä
Vuoteessani vielä lämmin
ruumiini painauma
Jonka kaarilla onni tanssii
mutta ei minua, kiireistä, löydä.
Selite:
niin paljon haluaisin kiireiltäni ehtiä...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kun tullee oikein hoppu, niin enää ei ennätä mitään tehdä.
Tässä runossa on nukkumatti hiekkalapioineen mukana kuviossa ja meinaa väkisin viedä runominän mennessään höyhensaarille, mutta armoton vekkari huomauttaa maanantain alkaneen.
Voi h...etti kun ottaa pannuun.
Hyvä hyvä runo.