Sinua turhaan rakastin, elämääni kulutin.
Ei ollut sinulla ymmärrystä, ei riittävää tietämystä.
Oman tunteesi tiesit ja niiden kautta viestit.
Iloa ei sydämeni koskaan saanut,
vaikka väsymykseen asti kaiken siitä olin luovuttanut.
Et antanut arvoa millekkään tunteilleni,
se jätti syvän arven itselleni.
Yritän koota itseni Herran armossa,
sinun läsnäolosi ei siihen auta.
Anna viimein rauha elämääni, ymmärrä haavojani.
Halusin rakentaa välillemme rauhaa,
Keskustella asioista tuntematta kaunaa.
Tunteita oli kuitenkin pelissä liikaa
ja halusit minua kylmällä kohtelulla satuttaa.
Itsekeskeisyys luovuttamisessa ei ole pahinta,
vaan ihminen, joka ei ymmärrä ennen sitä kuunnella.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
