Elämää valinnoilla etenin,
täydellisyyttä tavoittelin.
Sieluni haavoitin,
onnellisuuden menetin.
Pyysin ihmisiltä apua,
rukoilin armoa.
Kysyin: Miksi annoit tämän tapahtua?
Eikö kukaan minua ymmärrä?
yksinkö minun täytyy kärsiä?
Yritin helpottaa tuskaani,
unohtaa murheeni.
Merkityksetön oli olemassaoloni,
kadonnut oli elämän rakkauteni.
Tuska vei minut muutokseen.
Turvauduin vain Jeesukeen.
Jumala tarkoitti minut palvelijakseen,
enkeliksi lähimmäisen tarpeeseen.
Nyt ymmärrän paremmin,
näen ja kuulen tarkemmin.
Herra ohjaa minua tällä tiellä,
älä läheisyyttäsi minulta kiellä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Emmehän me yleensä suostu kasvamaan kuin kivun kautta...ehkei se ole mahdollistakaan, vanhasta luopuminen, irti päästäminen, kun ei ole helppoa - vaikka uusi olisikin paljon parempaa.
Mukavaa että uskosta on joillekkin sielun rauhaa antamaan, tai näin käsitin, edes hieman helpottaneen.
Oli ensimmäisiä runoja mitä en sulkenut uskoon tällä tavalla paneuduttaessa. Eli luettavaa tekstiä tarkoitan :)
Emmehän me yleensä suostu kasvamaan kuin kivun kautta...ehkei se ole mahdollistakaan, vanhasta luopuminen, irti päästäminen, kun ei ole helppoa - vaikka uusi olisikin paljon parempaa.
Mukavaa että uskosta on joillekkin sielun rauhaa antamaan, tai näin käsitin, edes hieman helpottaneen.
Oli ensimmäisiä runoja mitä en sulkenut uskoon tällä tavalla paneuduttaessa. Eli luettavaa tekstiä tarkoitan :)