En taida olla,
ihan riittävän hyvä tähän
Olemaan vaimo,
näyttelijä ja ruokasirkuksen nuoralla tanssija..
Sinä ostit minulle punaiset kengät
Vaikka minä huusin sinulle, haukuin sinua ja halusin hypätä mustaan veteen
Siksikö sinä et ole vieläkään tullut kotiin?
En minä uskalla soittaa ja kysyä, ei, eihän se
edes kuulu minulle. Sinun elämäsi.
Mutta silti, haluaisin taas vain itkeä,
niinkuin olen tehnyt jo monta päivää
Tahtoisin viiltää taas ranteeni
ja oksentaa ne pari leipäpalaa.. Mutta, ihan totta
Tiedänhän minä, että sitten,
sinä tuntisit vain syyllisyyttä
ja olisit rinnallani velvollisuudesta
En minä halua
Sinun olevan surullinen
En halua, ihan totta
Ja kyllä, minä tiedän että minun olisi pitänyt olla teatterilla silloin, mutta..
En minä pystynyt.
Kuulostaa selittelyltä, minä tiedän
mutta voinko enää sanoa muutakaan?
Tuletko sinä enää ollenkaan kotiin?
Viivytkö taas aamu seitsemään?
Pitääkö minun vielä jaksaa uskoa,
että sinulle minä olen se kaunein..
Kun en minä ole.
Tiedän, TIEDÄN, että jatkuvat epäilykseni
loukkaavat sinua
Ja onhan sinulla lupa mennä...
Mutta
Ostitko sinä sittenkin nämä kengät
Syyllisyydestä?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi