Hänen katseensa vangitsi, syvälle pimeyteen kahlitsi
Oi, noita huulia suutelisin vieläkin, jos saisin
Turvalliselta tieltäni lipsahtaisin, eikä olisi paluuta enää takaisin.
Hän oli jotain vaarallista mutta makeaa
Niin suloista mutta haastavaa
Ei riittänyt yksi nainen, piti saada toinen nainen
Ehkä toinen ja kolmaskin, sen huomasin
Siitä on yli vuosi jo, sydämessäni yhä kuolio
Vaikka olen palavasti rakastunut toiseen
Joka vie minut onneen
Silti muistelen häntä, hän on kuin kirosana mielessäni
Piikki kielessäni, kyynel silmäkulmassani
Yksi paha muisto vain, hänet unohtaa voin kai?
Käsikädessä kävellään hänen katsovan nään
Tunteeko hän häpeää? Mitä menikään tekemään?
Jos hän voisi palaisiko hän ajassa takaisin
Minun luokseni, pitämään kiinni kädestäni, lujemmin?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
"hänet unohtaa voin kai?" Unohtaminen ku oiskin niin helppoa. Aivan mahtava runo. tykkäsin