Epäilys

Minä kävelin, kävelin yksin
Pitkin sateisia katuja, synkin ajatuksin
Halusin olla yksin, omassa maailmassani, täysin tunnoton
Vain minä yksin, turvassa pääni sisällä, silti oloni oli turvaton
Sinä tulit moukarin lailla läpi paksun muurin
Jonka ympärilleni rakensin
Ettei kukaan satuttaisi minua enää
Vannoin ei kukaan tulisi siitä läpi pääsemään

Mutta sinä tulit, poltit tiesi sydämeeni
Minä sulin, vaikka jääksi jääväni luulin
Huutosi keskeltä pimeyttä kuulin
Tulit läpi jokaisen muurin

Katsoin silmiisi, ei tarvittu sanoja
Tunteita päässä enemmän kuin satoja
Älä satuta minä pyysin hiljaa mielessäni
Monet sanat, polttelivat kielessäni
Tuijotin sinua edelleen, en halua kuolla uudelleen
Tiesin hänen sinua suudelleen, laulujasi kuunnelleen
Tiesimme että tämä oli väärin, mutta silti niin oikein
En voinut kuin antautua,
Älä anna minun tätä katua
Tiedän että rakastat minua, ja minä sinua
Mutta kuka tietää, rakastatko häntä silti enemmän?
Huuliltasi maistan katkeran ikävän...