Hetki menneisyydestä

Olen onnellinen, niin kaikki luulee
Se tietää joka huutoni mun kuulee
Että asia ei ole näin, se on aivan toisinpäin

Miksi minä tein sen? Melkein pahimman rikoksen
Minkä voi rakkaudessa tehdä? En tiedä.
Pitkästä aikaa kunnolla juteltiin, meinneisyyttämme puitiin,
Olit samanlainen kuin ennen, veit minut tullen ja mennen.
Puhuttiin siitä kuinka aikoja ei saa takaisin,
Kuinka maton alle kaiken lakaisin,
Puhuttiin kuinka vaikeaa mun on enää rakastaa,
Puhuttiin kuinka sinä et lakkaa rakastamasta,

Sanojasi pois en mielestäni saa kuinka se, että olen jonkun toisen sinua haavoittaa,
Kuinka sinua niin paljon kaduttaakaan, että heitit kaiken hukkaan,
Halusin lähteä kotiin päin, nukkumaan toinen rakkaus vieressäin
Kävelit vieressäni hiljaa kuiskien, kuinka haluaisit tehdä jotain mitä minä salli en,
Se vei vain sen yhden hetken, kun horjahdin
Suudelmallasi kaiken kivun ja tuskan piilotin

Se tuntui liian hyvältä puhtaassa viattomassa sydämessäni pienessä,
Että en ajatellut sinä hetkenä minkään olevan pielessä.
Se oli hetki menneisyydestä, enkä kärsinyt syyllisyydestä
Olin palannut ajassa takaisin, se hetki oli niinkuin silloinkin
Kun ensimmäistä kertaa kohdattiin ja toisiamme suudeltiin
Kuitenkin palasin todellisuuteen liian aikaisin ja sen kaiken kivun sain kaksinkertaisena takaisin.