Menneisyyden ote

Vielä jokin aika sitten talvi tarkoitti talvea,
kevät valonpilkahdusta, kesä suudelmaa,
syksy hyvää matkaa.
Kaikki tuntui ihanalta, ikuiselta odotukselta,
putoukselta,
                     joka virtasi lävitsesi.

Nyt ajaton myrsky 
istuttaa sinut tavan takaa risteykseen.

Pidät tiukasti kiinni
kun lapsuus lävistää sinut kuin mutavyöry.
Tuijotat polkuja, joista jokainen oli joskus oikea. 
Näet kaiken, jotka kesken jätettiin.

Tornista on tullut raskas, vino ja hurjan korkea
rakkauden kuusikossa.

Tyvikaarnojen pyöreät reiät ja ruskeat purut
                               ovat tehneet pesänsä lähemmäksi.
Horisontti heijastaa jo huomista,
valmiina tuomaan areenalle
                             entistäkin synkemmät piruetit
                                                      ja vaatemallistot