Kylmyys silittää veden pintaa
ja se rauhoittuu kohteliaisuudesta.
Ei se enää heijasta taivasta,
tanssi villisti airojen alla;
se tietää miten pian koittaa se aika
jolloin ei saa enää myötäillä mitään.
Sulattavaan kevätaurinkoon on vielä aikaa,
mutta se sentään tietää sen saapuvan.
Se muistaa,
miten toiveikkaat sormet
sivelevät uskomaan uuteen
ja miten sinisen taivaan tuoreus
saa unohtamaan kaiken sen
mikä joskus jähmetti.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi