Ilmassa oli ummehtuneen vaniljainen aromi, joka teki hengityksestäni raskasta ja vaivalloista. Kuin keuhkoni olisivat yrittäneet tunkeutua läpi teinityttöpilven. Vaniljaa, kookosta, pohjatuoksuna hiuslakalla kovetettuja tekokukkasia. Tommy Girliä ja tupakkaa. Kosteus puski iholle hikipisaroita, kun kuuntelin rummun tasaista rytmiä.
Hilseilevälle seinälle oli kiinnitetty värikkäitä lappuja: "Siivoa jälkesi". Alla toinen lappu: "Vie tyhjät pesu aine purkit jäte katokseen t: siivooja". Kolmas lappu: "Heippa :)" Neljäs: "Haista v*ttu saa*anan h*ora!"
Tässä talossa kaikki tiesivät mitä, kuka ja kenen kanssa.
Ovi aukesi ja sen välistä pilkisti alakerran kyylän turpeanpunakka naama. Se kyseli minulta, olenko nähnyt missään punaisia pitsiverhoja, kun kuulemma olivat lähteneet kävelemään kuivaushuoneelta ja että ne oli äitivainaan ihan omin käsin nypläämät jouluverhot. Niin että ei muuta, mutta se tunnearvo. Sanoin, että ei ole tullut vastaan, mutta lupasin pitää silmäni auki.
Kyylä astui peremmälle ja silmäili minua viekkaan oloisena. Yläkertaan oli kuulemma viime viikolla muuttanut uusia asukkaita, kun ne entiset huutajat oli vihdoinkin saatu häädettyä ulos jämäkän asukastoimitsijakunnan ansiosta. Tilalle oli muuttanut joku keski-ikäinen pariskunta. Nainen töissä jossain virastossa, mies tutkimuspuolella. Että ihan hyvin toimeentulevia ihmisiä, mutta niissähän ne pahimmat kleptomaanit usein asuvat. Ei meissä köyhissä, ei. Kyylä vinkkasi minulle silmää tietävästi. Partners in crime.
Kuivausrumpu pysähtyi ja avasin luukun. Puhdistin nukkasihdin kuuliaisesti kaikesta pölystä ja edellisten pesijöiden lemmikinkarvoista. Olin se keskikerroksen kiltti naisihminen, joka ei herättänyt pahennusta epäsosiaalisella käytöksellään. Tervehti rapussa ja korjasi omat jälkensä. Hiljainen, mutta aina hymyileväinen.
Viikkasin bokserit siistiin pinoon ja etsin sukille yhteneväiset parit. Kyylä seisoi edelleen tuvan ovella.
- Minkäs ikäinen se sun poika muuten on?
Nostin pyykkikassin olalleni ja hymyilin.
- Mikä poika?
Hilseilevälle seinälle oli kiinnitetty värikkäitä lappuja: "Siivoa jälkesi". Alla toinen lappu: "Vie tyhjät pesu aine purkit jäte katokseen t: siivooja". Kolmas lappu: "Heippa :)" Neljäs: "Haista v*ttu saa*anan h*ora!"
Tässä talossa kaikki tiesivät mitä, kuka ja kenen kanssa.
Ovi aukesi ja sen välistä pilkisti alakerran kyylän turpeanpunakka naama. Se kyseli minulta, olenko nähnyt missään punaisia pitsiverhoja, kun kuulemma olivat lähteneet kävelemään kuivaushuoneelta ja että ne oli äitivainaan ihan omin käsin nypläämät jouluverhot. Niin että ei muuta, mutta se tunnearvo. Sanoin, että ei ole tullut vastaan, mutta lupasin pitää silmäni auki.
Kyylä astui peremmälle ja silmäili minua viekkaan oloisena. Yläkertaan oli kuulemma viime viikolla muuttanut uusia asukkaita, kun ne entiset huutajat oli vihdoinkin saatu häädettyä ulos jämäkän asukastoimitsijakunnan ansiosta. Tilalle oli muuttanut joku keski-ikäinen pariskunta. Nainen töissä jossain virastossa, mies tutkimuspuolella. Että ihan hyvin toimeentulevia ihmisiä, mutta niissähän ne pahimmat kleptomaanit usein asuvat. Ei meissä köyhissä, ei. Kyylä vinkkasi minulle silmää tietävästi. Partners in crime.
Kuivausrumpu pysähtyi ja avasin luukun. Puhdistin nukkasihdin kuuliaisesti kaikesta pölystä ja edellisten pesijöiden lemmikinkarvoista. Olin se keskikerroksen kiltti naisihminen, joka ei herättänyt pahennusta epäsosiaalisella käytöksellään. Tervehti rapussa ja korjasi omat jälkensä. Hiljainen, mutta aina hymyileväinen.
Viikkasin bokserit siistiin pinoon ja etsin sukille yhteneväiset parit. Kyylä seisoi edelleen tuvan ovella.
- Minkäs ikäinen se sun poika muuten on?
Nostin pyykkikassin olalleni ja hymyilin.
- Mikä poika?
Selite:
Jotain kuvitteellista, jotain todellista.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut