Pimeä joki, sinne
vajoaa rakkauden kerjäläinen
Irtoaa ote otteesta
unohtuu kuinka uida,
hengitystä pidättää
Suudelma huulilta mutaisilta
pois huuhtoutuu
Musta vesi, pimeys
suusta sisään virtaa
Muistot, haaveet hänestä
samaan hautaan kulkee
Risukädet kurkoittaa
tervetulleeksi toivottaa
Jaloista kiskoo, mutaiseen pohjaan
Ikuiseen syleilyyn, unohduksen kehtoon
Nukahtaa kalojen kuiskauksiin
rakkauden kerjäläinen
Selite:
Jotain ihan häröä..
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi