Eräälle nämä sanat kirjoitin. Kirjoitin hänet ja minut joka tarinaani, kunnes menettäisin järkeni. Niissä tarinoissa minä olin sanavalmis, varma ja ehkä komeakin. Hän oli oma ihana itsensä, juuri sellainen kuin hän oli ollut eräänä iltana, hehkuen kuin punainen auringonlasku tyynen järven yllä. Lämmin, voimaannuttava, kaunis katsella. Siinä minun sieluni oli päihtynyt, eikä löytänyt enää kotiinsa.
Jos olen järjiltäni, lähetän kirjeeni hänelle. Jos olen tylsimys, niin piilottelen kirjeitä, kunnes joku muu ihmettelee niitä ajan kuluttua. Mutta menenkö minä sisältäni pahemmin sotkuun? Olkoon julkiset rakkauskirjeeni aikakapseli syksystä, jolloin hullaannuin - tai kun löysin tuntoaistini takaisin.
Selite:
Minun oli sopimatonta ihastua häneen, yhtä kaikki sopimatonta hänelle olisi ollut vastata himooni.
11.11.23. Kirjoitusvirhe korjattu.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit