Vain yksi yö. Nainen oli kertonut miehelle kauniista laulusta. Mies ja nainen hyräilevät kaihoisaa sävelmää sofistikoituneilla pianoakordeilla lokoillessaan, sellaisia sointivärejä, jollaisia jazz-muusikko loihtii instrumentistaan romanttiselle tuulelle päätyessään. Laulun nainen laulaa pakahduttavasta tunteestaan, hän odottaisi syli lämpimänä rakastettuaan iankaikkisesti. Ei ole ensimmäinen siitä tuntemuksesta laulettu laulu, eikä viimeinen maailmassa, mutta tämä laulu oli nyt ihan erityinen ja oli ottanut miehen otteeseensa.
Mies seisoi päihtyneenä ja onnellisena baarin ulkopuolella, tihrusti hämärään. Siellä jossakin nainen kulki, utuisena kuin kaunis uni. Hetken maailmassa ei ollut mitään väärää. Rakkaus oli yllättänyt hänet ympäripäissään, kaksi päivää vanhassa paidassa, parta siistimättömänä. Se oli ottanut miehen sielun vangikseen tai ehkä ennemmin vapauttanut sen jostakin. Lämmin katse sanoi: Tule ulos, mies, katso maailmaa, innostu, rakastu, tee asioita, älä laahusta katkerana ja kaunaisena!
Se hetki, kun perjantai ja lauantai kohtasivat pikaisesti. Kodin ikkunoista loimotti valoa hämärään puistoon. Tuttu raskas avainnippu, mutta oliko tässä sittenkin väärän kodin avaimet? mietti päihtynyt avainta lukkoon työntäessään. Kotoisa kenkien sekasotku hämyisessä eteisessä. Kukaan ei ollut kiirehtinyt nukkumaan, ei lapsetkaan. Sitä on oltu juhlistamassa palkkapäivää, arvaili vaimo. Mies myhäili. Laulu Yhdestä yöstä soi korvissaan vielä vaimonsakin vierellä maatessaan.
Oli syksy. Päivät olivat auringon lämmittämiä, nurmikko tuoksui kuin helluntain aikoihin. ikäänkuin luonto ei olisi tahtonut uskoa talven tuloon. Rakkaus kuumotti poskilla.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
