Julkisia rakkauskirjeitä

Hän viime syksyltä. Siinä hän oli, yllättäen. Melkein kuin viime syksynä. Nimenomaan melkein. Minäkään en ollut läheskään niinkuin viime syksynä.

Hän yllätti minut jälleen vähemmän imartelevalla hetkelläni. Olin odottanut että jälleennäkemisemme olisi kuin klassikkoelokuvan tyylikäs kohtaus, mutta tämä oli lähinnä banaali, satunnainen törmäys. Minulle ei tuottanut erityisiä vaikeuksia poistua paikalta.

Oliko tuo viimeinen lause totta? Siinä minä hyräilin mennessäni niitä lauluja, jotka hän oli ikäänkuin antanut minulle sinä lämpimänä syysiltana - niin lämmintä ei ole aina edes juhannuksena. En ollut vähään aikaan kirjoittanut niin sielukasta tekstiä. Myhäilin kuin koulupoika, joka olisi näpistänyt jotakin henkilökohtaista ihastuksensa laukusta.