En tiennyt kaupungissa olevan niin hiljaista
vai enkö vain halunnut kuulla
kuin tuulen puiden oksilla
ja askelteni rapinan hiekalla
väsyneiden askelten
Kaipaan sinua
tähän viereen kulkemaan
kaipaan kättäsi omaani puristamaan
olemaan vain tässä
Tuuli vei pilvet mennessään
niin kuin se vei sinutkin
ja jätti jälkeensä tähdet
joita saan katsoa vähän kauempaa
ja vaikka huutaisin niin kovaa
että maa järisisi ja halkeilisi
niin kovaa, että sudet ulvovat kivusta huudon kuullessaan
ne eivät vatsaa, eivät ole huomaavinaankaan
kasvoja muiden joukossa
Istun puiselle penkille
hopeapajun oksien alle
saisinpa painaa pääni vasten olkaasi
ihan vain hetkeksi
ja levätä
Katulamppujen valot sammuvat
jään vielä hetkeksi etsimään sinua
oloni on tyhjä, kuin huilu ja se soi oudosti
heleästi, mutta kärsivästi
kuin se itkisi;
kaipuuni on turha, tukahduttakaa se
käskekää sen lopettaa kitkerä kiusa
ne askeleet eivät kulje enää samaan suuntaan
Kaipaan sinua,
sanon pimeydelle
ja vastaus kaikuu minulle lammen pintaa pitkin,
joutsenen varoitushuuto
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kaipuuta
pidin todella paljon
Luin ja kylmät väreet kulkivat selkäpiissäni.
Kaipauksen syvää ydintä välittyi tänne huoneeseenikin.
<3