Syksyn tuuli keinuttaa
oksia pihlajapuun
se ylpeänä kantaa lapsiaan,
marjoja punaisen kuun
Vaihtui suloinen aamukaste
sateen piiskaamiin varjoihin,
”on syksy tullut”,
huusi kurki lauma
ja iski siivillään korkeuksiin
Niityiltä kuihtuivat kukat,
siivet perhosten harmaantui
kuoli vilja alle hallan,
kesä pois metsistä haihtui
Minä hiljaa katsoin vettä
niin mustaa niin tyyntä
kuinka virta hiljaa pois kuljettaa
jotain punaista
jotain keltaista
lehtiä kirjavien puiden
”On syksy tullut”
kajahtaa ääni
kun sudet ulvontaan ryhtyy
pimeyden sisaria te varokaa
kun yö herää
ja jahti taas alkaa
Syksyn tuuli kuiskii hiljaa
kellot.. kellot soi
syksy on kesän marssi kuolemaan
ja talven herra hykertelee valtaistuimellaan
viimeinen lehti putosi puusta
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
