Nojaan puiseen sillan kaiteeseen
jostain kaukaa kuuluu kurkien laulu
oi voisimpa olla kurki
ja lentää pois, kun elämä käy liian vaikeaksi,
ja palata taas
kun jää on sulanut
Alhaalla virtaa joki
vesi on mustaa,
ja sen pinnalla kulkevat viimeiset jään sirpaleet
mietin
minne ne mahtavat kulkea
Aurinko maalasi taivaan väreihin
se flirttaili pilville naurullaan
niin kaunis, niin herkkä
on taiteilijan kädenjälki
Nämä värit!
Nämä laulut!
Mistä tulee tämä voima,
joka kutsuu tanssiin
kun musiikki soi!
Nämä tunteet!
Nämä kyyneleet!
Mistä tulee tämä rauha
joka saa haukkomaan henkeä
kun viimeiset sadepisarat maata kastelee!
Voi olisipa minulla siivet!
Lentäisin niin korkealle kuin pääsen!
Oi olisipa minulla voimaa!
Juoksisin niin kauas kuin jalkani kantavat!
Olisipa minulla rohkeutta
niin kääntäisin selkäni
ja lähtisin, kuin kurjet
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kaunis on hetki runossasi
upeaa
ihanasti kuvailtu toive on runosi! kaunista tekstiä, pidän :)
Kaunista ja vahvaa, niinkuin runosi yleensä :)
<3 <3 <3
kaunis on hetki runossasi
upeaa
ihanasti kuvailtu toive on runosi! kaunista tekstiä, pidän :)
Kaunista ja vahvaa, niinkuin runosi yleensä :)
<3 <3 <3