Sinä hiljaa astut koleaan aamuun
ja taaksesi jätät
naisen
joka sinulle hetken toi rauhan
lähdet, koska et halua jäädä
Harmaa on katu jolla askeleet kaikuvat
sinun silmissäsi tuska on luovuutta
ja harmaassa tanssivat värit
joita kukaan muu ei näe
Olet riutuva taiteilija
et pysähdy, et voi, sillä maailmassa on liian paljon tuskaa
mutta sinä näet kauneutta
jota kukaan muu ei näe
juot kahvisi, vaikka se on kylmää
et välitä paperiviillosta sormella
veri jätti jälkensä harmaan lehden sivulle
ja sinä
jätit sen luettavaksi seuraavalle
Junassa särisevä kaijutin
ilmoittaa seuraavan aseman
hymyilet
seuraava kaupunki
jossa riutuva taiteilija tekee taidetta tuskasta
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Koskettavaa kuvausta ihmissuhteesta ja taiteilija-elämästä. Monet heistä (mutta ei toki kaikki) ovat jonkinlaisia kulkureita mieleltään. Pidän tämän runon rauhallisuudesta ja runominän kyvystä päästää irti vaikka se surua tuottaakin.