Nimetön
Ystävä tulla tupsahtaa,
päähäni kipuaa kireys,
en joutaisi nyt.
Vähän myöhästyneenä
lyllertää olemuslämpö
raolleen jääneestä ovesta.
Se venyttää kiireeni
kiehkuroiksi taputtelee
pehmeäksi palloksi viskaa
kohteliaisuuskupillisen
reunalle veikistelemään.
Katson sitä silmästä silmään,
haen pannun, kaadan ystävälle lisää.
Otan mukavan asennon.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
