Kello tikittää ja
maailma pyörii mutta
keittiö on pysähtynyt
Haluan jättää kaiken hetkeksi
samaan asentoon
astiat ja ruuantähteet
paikoilleen pariksi päiväksi
jättää pyyhkimättä kaikki
koskettamasi pinnat
haluan odottaa ja katsoa miten
pöly laskeutuu
peittääkö se jälkesi
Lakanoissa katkeileva uni
ihosi tuoksu, kaikki sen syvyydet
se on meri, johon tahdon sukeltaa
ja pelkään hukkuvani
Nojaan oven karmiin kun olet lähtenyt
surun alkupiste on
puristava tunne kehossa
nikamista lähtevä itkun alkupiste
kun tajuan että minulla on
jotakin hallussa
siis jotain mitä voin menettää
maailma pyörii vaikka
maailmani on pysähtynyt
päässä pyörii vaikka
ajatus on pysähtynyt
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tilanne hallussa!
Kuvaat sen taidolla, riipivästi ja näinhän se on; ihmissuhde on tärkeistä tärkein.
Olisipa kaikki niin kuin ennen, tulee mieleen runostasi haikeasta, hienosti kirjoitettu!