Nurmikko on sinistä
muistoilla ei ole jalkoja
ryömivät seinillä muotoa muuttaen
Vielä äsken kaikki oli tässä
en koskaan ajatellut, että sinustakin tulisi muisto
että se maailma, jossa elimme, muistoittuisi
Olit nimittäin aina hetkessä ja siinä hyvä
muistan sinut sellaisena;
taivaansiniset pikkuhousut ja
auringonvalossa kauhtunut keittiösi
Kuljit maailmassasi kuin olisit sen omistaja
ylpeänä vapauttasi kannatellen
ja rakastit kaikkea sellaisella ohuella,
kevyellä tavalla, joka ei kai ole rakastamista
laisinkaan
Tänään
muistin asioita sinusta
sellaista kaikkea
paskantärkeää
(Kuten:
1. Nenämme oli hankalaa, ajoittain lähes mahdottoman oloista, sovittaa lomittain, kun suutelimme)
Tänään
jossain kaukana
kuljet huolet taskuissasi ja
viheltelet
Muistin sinut tänään
kun taivas oli koboltinsininen
kuin eräät pikkuhousut kerran, kun keittiössäsi
nenät osuivat yhteen
Etkä sinä anna minulle ikinä anteeksi
vaikka suusi sanoisi joo-joo
silmiesi taus
on pakkasenkylmä puraisu
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
