Lokakuu lohdutti loistollansa,
kesÀn pientÀ lasta.
Kuiskaten lempeillÀ sanoillansa
hohde sammuu vasta,
kun ensilumi loistossaan,
sataa vuoren pÀÀlle lunta
ja pohjantuuli tÀyttÀÀ maan,
mutta syksy nÀkee unta.
Taas kuulaan vÀriloiston taikaa
toistaa lehdot riemukkaina,
vaan silti neljÀ vuodenaikaa
kukkii sydÀmessÀ aina.
kesÀn pientÀ lasta.
Kuiskaten lempeillÀ sanoillansa
hohde sammuu vasta,
kun ensilumi loistossaan,
sataa vuoren pÀÀlle lunta
ja pohjantuuli tÀyttÀÀ maan,
mutta syksy nÀkee unta.
Taas kuulaan vÀriloiston taikaa
toistaa lehdot riemukkaina,
vaan silti neljÀ vuodenaikaa
kukkii sydÀmessÀ aina.
cc
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut