Istun taikka kÀvelen
perse soittaa sÀvelen,
tunteella ja taidolla
aina yhtÀ aidolla.
Joskus sitÀ raukaisee,
palkeet senkun naukaisee.
Antaa tulla tupsahtaa
muuten sitÀ rupsahtaa.
Kipakoita kÀÀnteitÀ,
maailmalle narahtaa,
ilmavia ÀÀnteitÀ,
taikka itku parahtaa.
Hetkille on aikansa,
lahjomaton taikansa.
Aina jossain sihisee,
henkikulta pihisee.
Antaa tulla tupsahtaa
muuten sitÀ rupsahtaa.
Tupsahtaa jos tupsahtaa
muuten kuolla kupsahtaa.
Siis minkÀs sille voi,
kun sÀvel kaunis soi.
Se hetket aateloi,
ja tulta salamoi.
Istun taikka kÀvelen,
soimaan saatan sÀvelen.
Vaan entÀpÀs jos makaisin
perse soittaa sÀvelen,
tunteella ja taidolla
aina yhtÀ aidolla.
Joskus sitÀ raukaisee,
palkeet senkun naukaisee.
Antaa tulla tupsahtaa
muuten sitÀ rupsahtaa.
Kipakoita kÀÀnteitÀ,
maailmalle narahtaa,
ilmavia ÀÀnteitÀ,
taikka itku parahtaa.
Hetkille on aikansa,
lahjomaton taikansa.
Aina jossain sihisee,
henkikulta pihisee.
Antaa tulla tupsahtaa
muuten sitÀ rupsahtaa.
Tupsahtaa jos tupsahtaa
muuten kuolla kupsahtaa.
Siis minkÀs sille voi,
kun sÀvel kaunis soi.
Se hetket aateloi,
ja tulta salamoi.
Istun taikka kÀvelen,
soimaan saatan sÀvelen.
Vaan entÀpÀs jos makaisin
ja kiskoisin sen takaisin...
cc
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut