Vellikello soitti kerran,
kuuli sen jo kettu,
jonka vatsalaukun pohjaan
mahtui vielÀ lettu.
EipÀ silti, hyvin maistui
ehta sekÀ aito,
vaahtokerma, hillo ja se
aito linnun maito.
Kettu mietti hetken kunnes
kÀvi sillÀ vaisto,
nÀmÀ hienot juhlat pitÀÀ
meille tÀnÀÀn Taisto.
Siksi mekin saadaan vielÀ
riemuita ja nauraa
eikÀ syödÀ tÀnÀÀn enÀÀ
porkkanaa ja kauraa.
Vellikello soittaa vielÀ
joskus kÀnnykÀllÀ.
Mutta silloin nauru nousee
poskiin ystÀvÀllÀ.
Vellikello ja kettu
(c) Oiva Utumaa
kuuli sen jo kettu,
jonka vatsalaukun pohjaan
mahtui vielÀ lettu.
EipÀ silti, hyvin maistui
ehta sekÀ aito,
vaahtokerma, hillo ja se
aito linnun maito.
Kettu mietti hetken kunnes
kÀvi sillÀ vaisto,
nÀmÀ hienot juhlat pitÀÀ
meille tÀnÀÀn Taisto.
Siksi mekin saadaan vielÀ
riemuita ja nauraa
eikÀ syödÀ tÀnÀÀn enÀÀ
porkkanaa ja kauraa.
Vellikello soittaa vielÀ
joskus kÀnnykÀllÀ.
Mutta silloin nauru nousee
poskiin ystÀvÀllÀ.
Vellikello ja kettu
(c) Oiva Utumaa
cc
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut