Vellikello soitti kerran,
kuuli sen jo kettu,
jonka vatsalaukun pohjaan
mahtui vielÀ lettu.
EipÀ silti, hyvin maistui
ehta sekÀ aito,
vaahtokerma, hillo ja se
aito linnunmaito.
Kettu mietti hetken kunnes
kÀvi sillÀ vaisto,
nÀmÀ oivat juhlat pitÀÀ
meille tÀnÀÀn Taisto.
Siksi mekin saadaan vielÀ
riemuita ja nauraa
eikÀ syödÀ tÀnÀÀn enÀÀ
porkkanaa ja kauraa.
Vellikello soittaa sulle
joskus kÀnnykÀllÀ.
Mutta silloin nauru nousee
poskiin ystÀvÀllÀ.
Kettu Ja vellikello
(c) Oiva Utumaa
kuuli sen jo kettu,
jonka vatsalaukun pohjaan
mahtui vielÀ lettu.
EipÀ silti, hyvin maistui
ehta sekÀ aito,
vaahtokerma, hillo ja se
aito linnunmaito.
Kettu mietti hetken kunnes
kÀvi sillÀ vaisto,
nÀmÀ oivat juhlat pitÀÀ
meille tÀnÀÀn Taisto.
Siksi mekin saadaan vielÀ
riemuita ja nauraa
eikÀ syödÀ tÀnÀÀn enÀÀ
porkkanaa ja kauraa.
Vellikello soittaa sulle
joskus kÀnnykÀllÀ.
Mutta silloin nauru nousee
poskiin ystÀvÀllÀ.
Kettu Ja vellikello
(c) Oiva Utumaa
cc
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut